Tokoa

Ojangossa, seurana Kati ja Kiipuli.

Aloitettiin seuraamisella. Marolla täyskäännöksissä kontakti tahtoi pudota (taas), ja hinkutettiin sitä. Kontaktin pito perusasennossakin oli vähän vaikeaa. Koska tahin näitä, niin Maro vähän masentui eikä tuntunut niin iloiselta kuin eilen... Tai sitten se vain keskittyi. Mutta teknisesti alkaa olla huomattavasti parempaa kuin jokin aika sitten.

Paikkamakuuta. Kylläpä tämä on ärsyttävän vaikeaa, ja pelkään paineistavani Maroa. Yritän tehdä helpoksi. Mutta tuntuu, että aika loppuu kesken. Miksi? On meillä aikaa treenata koko Maron loppuelämä. Mutta jos haluaa, ettei BH-kokeessa tee virhettä, niin se ei taida onnistua.

Tunnaria. Hui. Maro toi vääriä ja oli selvästi sekaisin. Itsepintaisesti vain jatkettiin... Ja nousi se oma lopulta. En kyllä vaihtanut omaa välissä. Olen pelännyt treenata tätä liikettä, mutta eihän siitä mitään tule treenaamatta. Ja kun ei paineista koiraa, niin virheet ovat ihan ok, sillä niidenkin kautta koira oppii.

Leikittin agilityä, putkea ja hyppyä. Tehtiin myös metallikapulan kanssa. Palautusasennot sellaisia melkein makaavia :O Saatiin me hyväkin palautus, kun otin ihan läheltä pelkän palautuksen. Vauhtinoutoja me ei tehdä metallilla, sillä mulla on mielessä kauhukuva, kuinka koira teloo jalkansa metalliin.

Lopuksi vielä ohjattu, oikea. Maro on niin ihana merkillä, kun on sellaisessa kyttäysasennossa. Tietty tuomareiden mielestä tämä voi olla virhe. Mutta kun Saga tai Jesse eivät tällä tavalla kytänneet merkillä, on tämä mun mielestä kovinkin hauskan näköistä.

Marolla ja Kiipulilla oli ekan kerran vähän hankausta niiden välisessä suhteessa. Nimittäin Maro pelkäsi Kiipulia, ja Kiipuli taas hieman mahtaili tuijottelemalla arkajalkaa. Ehkä se haava aiheutti jonkinlaisen kolauksen itsetuntoon :( :( Jospa se siitä. Kunhan ei mitään tappelunujakkaa pääse syntymään poikien välille.

Käytiin treenien jälkeen vielä ostoksilla. Maro sai hienon kullanvärisen ketjupannan ja lyhyen narun, jossa kullanvärinen lukko :) Kyllä näillä BH läpäistään heh (olen henkisesti varautunut uusimaan kokeen heinäkuussa, kun se pidetään meidän omalla dobberikentällä). Pessimisti ei pety? Huoh. Nyt enempi luottoa koiraan!