Ja lisää

Selkeästi on kevät nyt, kenttä lähes sula. Ja tokoinnostus taas tullut. Aamulenkin yhteydessä tokot.

Treenailtiin kaikenlaista. Ohjattua kahdella reunimmaisella kapulalla ensin. Pientä epävarmuutta oli nyt, koska olin vienyt kapulat etukäteen, eikä heti meinannut lähteä merkiltä vaan yritti parantaa merkillä oloa ja haukahti. Mutta aika äkkiä tajusi idean.

Paikkaistuminen ja paikkamakuu molempien kanssa, lyhyt aika, ei ongelmaa. Marolle vapautus piiloon. Pää maassa koko ajan, istui hyvin koko ajan.

Zetaa. Ensin seurautin vain, sitten kaikki jäävät. Istumisen seisoi, ja se otettiin uudelleen.

Kaukot todella kaukaa. Vain seisomaan nouseminen. Ok. Vapautus takapalkalle.

Luoksari. Stoppi ei vaan ole hyvä. Maro ei pysähdy kuin seinään, vaan ottaa pari askelta ennen kuin pysähtyy. Eli ei ole kympin liike, ei. Hinkattiin näitä.

Matala A ohjatun kapulalla. Palautti vinoon pää mun takin alla.

Todella pitkä seuraaminen. Ei se täydellinen ole, mutta mukana hyvin ja iloisesti. Eri tempoja ja käännöksiä. Ei kyttäile merkkejä, joita olin viljellyt pitkin kenttää.

Tokoa

Omalla kentällä pitkästä aikaa, vähän liukasta mutta osin jo sulanut. Kuraista. Molempien koirien kanssa, eli kolmistaan.

Maro sai tehdä merkkiä ja ohjattua kahdella kapulalla. Eipä muuta valittamista, kuin että välillä nosti etukautta, tosin kauniisti. Ei pure kapulaa eikä mitään sellaista, ja on jo nyt ohjattavissa.

Lisäksi jääviä, seisominenkin alkaa muistumaan mieleen. Palkkasin heti asennoista.

Sitten luoksetuloa tolpan kierron kautta. Siinä sekä stoppia että maahanmenoa.

Ja tehtiin me huvikseen yksi matala A-noutokin, ei ongelmaa (tehtiin tosin ohjatun kapulalla, joten kävin viemässä sen, enkä heittänyt).

Eilen tein vähän tuossa pihassa, kaukoja ja merkkiä.

Täytyy sanoa, että Maro on aika hyvä tokokoira. Katsotaan miten tämä etenee.

Pihatokot

Tuossa asfalttipihalla, josta lumet jo sulaneet (ei siis paras alusta) otettiin vähän tokojuttuja.

Koska Maro ehkäpä kisaa seuraavan kerran EVL:ssä, aloitettiin harjoittelu. Merkkiä (toista kertaa siis). Musta tuntui, että se kosketusalusta on jo turha, ja niin se näytti olevan. Maro tarjosi jo hienosti merkkiä ilman kosketusalustaa. Haluan sen olevan muhun päin 180 astetta, ja aika lähellä merkkiä merkin takana. Saas nähdä mitä tämä tekee meidän ruudulle, mutta tehdään toistaiseksi vain merkkiä, ja palataan ruutuun myöhemmin.

Ohjattua. Vain yksi kapula, vasen, ja jätin Maron valmiiksi merkille. Vapautus palautusvauhdista. Kohta voisi harkita oikeaa ja vasenta yhtä aikaa...

Tunnaria. Voi että, kun liike on epävarmalla mallilla. Maro nosteli vääriä ja kun oli tuomassa väärää, käänsin selän merkiksi. No, sitten pudotti ja toi kyllä oman, mutta se tulee sellaista ryömimisravia. Siihen en nyt kiinnittänyt huomiota, vaan palkitsin aina ruhtinaallisesti. Ensi kerralla... Taas lähemmäs kapuloita, jotta ryömimisravi ei vahvistu, ja keskitytään etsimiseen... Taitaa olla vain treenin puutetta.

Maltoin pitää treenit nyt aika lyhyinä. Palkkaaminen lelulla toki vei oman aikansa.

Tokoa

Eilen pitkästä aikaa tokoa ja tulos olikin sen mukaista. Maro oli ihan kiva, mutta ohjaajan toiminnassa parantamisen varaa. Ahnehdin ja treenasin epäloogisesti ja hölmösti. Etenkin kun Maro on ollut jalkatoipilaana (rasitti itseään liikaa lampailla tai sit juoksi kuoppaan). No opin eilisestä, että suunnittelu kannattaa aina. Jos sitä ei ehdi tehdä kotona, niin voihan sen siellä treenipaikalla vielä miettiä eikä treenata sitä ja tätä.

Aloitetettiin paikkaistumisella. Muuten kiva, mutta Maro vähän ennakoi lelua edessä ja istui korppikotkana. Palkkailin nameilla, ja se kyllä söi, mutta ei oikein palkkautunut niistä. Paikkaistuminen on aika alkutekijöissä, joten otettiin aika lyhyt aika. Lelu oli jaloissa, ettei vaan mene maihin. Ympäristö kun oli melko vaikea. Maron vieressä koira (remmissä) vähän teki syöksyä Maroa kohti (lelun takia?), mutta Maro istui.

Sitten humputeltiin kaikenlaista. Merkkiä kosketusalustalla. Maro sai ideasta nopsaa kiinni, mutta ei tahtonut osua alustaan. Koska se oli se kriteeri, odottelin että osuu. Annoin jo vihjesanan, jotta sain sen liikkeelle.

Ruudun paikka oli hieman hukassa, ja sitä tahin liikaakin. Ensi kerralla aloitetaan taas loppuosasta, sillä se on ollut tehokkain tapa tähän asti treenata Maron kanssa, että ensin otetaan se loppu ja vasta sitten ruutuun lähetys.

Metalli meni hyvin. Aavistuksen kalisutti edessä, mutta teki niin hyvin kuin kykeni.

Kaukot eivät olleet nyt parasta Maroa, vaan hieman oli ennakointia ja tekniikan pettämistäkin. Ensi kerralla helpompi harjoitus, ei pidä ahnehtia.

Tunnari oli hyvin epävarma. Oma löytyi, mutta Maro kyseli että onko tämä ok? En sitten auttanut ja jäi läähättämään lopulta kapuloille. Helpotettiin niin, että olin lähellä, ja silloin ei mitään ongelmaa. Eli nyt autetaan Maroa siten, että olen lähempänä kapuloita. Tehtiin myös kartioiden avulla hajuerottelua, se meni hyvin.

Paikkamakuutakin otettiin pikkupätkä. Pää tahtoi nousta....

Ai niin.. tehtiin me ohjattuakin niin, että jätin Maron merkille, ja luoksarimerkit olivat kapulanpaikkoina, sekä oikea että vasen kapula haettiin, vain se haettava kapula oli vietynä.

Ensi kerralla siis paremmin suunnitellut (ja lyhyemmät) treenit. Maro ei ottanut häiriötä muista koirista, mutta se otti vähän (ei siis paljon) häiriötä kovemmista käskyistä, joita joillekin koirille annettiin, esim tunnarissa kävi näin ensin, ja ehkä siksi meni epävarmaksi :/

Mökkikylää, haku 2/14

Tänään Nahkelan kentällä Maro ensimmäistä kertaa mökkikylässä. Ajatuksena oli opettaa sekä umpipiiloja (näitä ei ole ollut) että ilmaisua. Ensimmäisellä kierroksella kaksi maalimiestä. Maro aika nopeasti alkoi etsimään, vaikka kerran palasi mun luokse alkuun. Maalimies oli peiton alla esteen takana. Ensin ajattelin, ettei Maro ala haukkumaan, mutta tajusi sitten. Toinen maalimies umpipiilossa osittain näkyvillä. Sama juttu, pienen viiveen jälkeen Maro tarjosi haukkumista. Toisella kierroksella otettiin kolme maalimiestä, kaikki kunnolla umpipiilon sisällä. Ensimmäiseen piiloon Maro yritti murtautua sisään, mutta seuraavat kaksi ok, ymmärsi idean, että haukkumalla ukko tulee ulos leikkimään. Vähän se katseli muhun päin, että onko näin hyvä... Mutta tämä oli tosiaan eka kerta tämän tyyppistä treeniä. Kivaa oli, vaikka olin kotona ihan syväjäässä.