Hakua

Maisalantiellä. Kolme maalimiestä. Idea oli harjoitella suoraa pistoa, laatikkoa, sisääntuloja, sekä ottaa ilmoittautuminen alkuun. Ilmoittautuminen meni paremmin kuin aiemmin... Ensimmäiselle maalimiehelle Maro karkasi, kun säädin radiopuhelimen kanssa. En puuttunut siihen. Hyvin löysi, ääniapu kun oli lähtenyt liikkeelle. Unohdin taas ohjeistaa maalimiehen kuittaamaan löydön, mutta oli mennyt suoraan ja löytänyt heti. Sisääntulo ei oikein onnistunut makupalojen avulla, jatkossa remmi tai lelu. Maro tuli oikeasta kohdasta keskilinjalle, missä palkkasin namilla ja lähetin seuraavalle maalimiehelle. Löytyi heti, mutta taas ongelmia sisääntulon kanssa ja tulivat liian takaa. Huusin Maroa ja hölmönä lähetin kolmannelle yliheitolla. Lähti kyllä (vaikka vinosti), kuitenkin löysi salamana.

Edelleen harjoitellaan suoria pistoja. Äänet lähetyksen jälkeen kuten nyt. Ei yliheittoja näihin treeneihin! Mutta sisääntuloja voi ottaa (ei namilla), kutsun keskilinjalle ja palkkaan. Sitten kun osaa suorat ilman apuja, otetaan mukaan tyhjä (maastossa, jossa on hyvä näkyvyys).

Sain idean, teen louskuturvasta haukkuvan. Marolla on kantava ja kova ääni, ja se haukkuu helposti. Mutta tyhjän räksyttäjä se ei ole, kuten Saga. Marosta saisi helposti rullakoirankin, mutta jotenkin itseäni on alkanut haukkuva miellyttää ajatuksena enemmän, en jaksa rämpiä täysiä kiskovan koiran perässä pitkin ryteikköä...

Tokoa

Pikainen tokopäivitys... Kaukot, ne pelittää jo matkan päästä täydellisellä tekniikalla :) Onpa mukavaa, ja pitäisi ottaa videota ennen kuin liike hajoaa.

Aika monta liikettä olisi vielä hiottavaa voittajaan, tällä hetkellä vaikein on liikkeestä istuminen.

Tokotauko ohi

Oltiin tokotauolla heinäkuun ajan, ja tänään käytiin Sagan ja Maron kanssa kentällä. Voi että, Saga oli niin hyvä <3 vanhat koirat on parhaita. Saga teki mm. täydellisen hienoja ruutuja noutokapula suussa :)

Maro aloitti paikallamakuulla. Hyvin muisti pään maahan. Otin vain ihan lyhyen pätkän ja käväisin piilossa. Pian täytyy pidentää aikaa asteittain, että pää pysyy maassa.

Sitten ruutua. Ihan hirveetä tahimista. Maro on ihan puupää, mutta samalla ihailtavan innokas ja kestää toistoa toiston perään. Eiköhän se siitä, kun tahitaan sitä paikkaa (edelleen pyörähtelee ja arpoo paikkaa).

Sitten liikkeestä istuminen avustettuna ja takapalkalla. Ihan kiva, seuraaminen tosin mrrrr pomppivaa. Seurautin, kunnes tasoittui ensin.

Hyppynoutoa ja tämä meno oikein mallikkasti.

Metalli, kalikali metalli. Kyllä Maro kovasti yrittää. Tarvitsee vaan enemmän varmuutta, jotta kalina jää pois?

Kotipihalla tahittiin vielä tunnaria. Ei ollut tarkoitus tahia, mutta Maro meni valmiiksi lukkoon. Ja kesti, että sain sitä rentoutumaan ja muistamaan homman nimen. Ehkä olisi pitänyt lopettaa alkuunsa mutta ärsytti sen käytös. No, alkoi se oma nousemaan iloisesti sieltä. Täytyy jatkaa purkkien kanssa niin ei tule väärien nostelua.