Mitä on tapahtunut? Marosta on tullut oikea tottelevaisuusvalio, ihan näyttelytuloksella ja kaikkea :) Toko onkin sen jälkeen jäänyt lähes kokonaan, kotona vähän humputeltu. Maro on pääasiassa rakas ja helppo kotikoira. Hakuiltu ollaan jonkin verran (ilmaisu toimii hienosti metsässä, ja pistot ilman apuja jo aika kivasti, vielä ei olla tehty tyhjiä), ja myös (aika vähän) käyty katselemassa lampaita.
Meillä onkin nyt "omat" lampaat, jotka ovat oikeasti meidän äitin. Eivät kuitenkaan asu tässä ihan lähinurkilla. Meidän kesälampaat siis jäivät lemmikeiksi eläkeläisille, ja ne tunnetaan nyt nimillä Lumikki, Tuhkimo, Pikkumusta ja Mustikka. Maro on kehittynyt kesän aikana paimenena mukavasti. Tunnen sen tapoja paremmin, ja siitä on jopa "hyötyä", tosin kesylampaat juoksevat herkkujen perässä syliin ja kulkevat mukana ilman koiraakin ;) Vauhtia Marolla on välillä liikaa, mutta se purkaa jännitystä juoksemalla kaaria, eikä enää niinkään ryntäämällä laumaa päin. Peruskuljetuksessa puskee lampaita, mutta ratkoo asian usein menemällä itse ilman käskyä maahan. Varsinaisesti mitään hienouksia (eikä edes ajamista) osata, joten ehkei me ikinä mitään rataa ajeta.
Mitäs muuta? Sagalla alkaa jo ikä pahasti näkymään. Sillä on paljon erilaisia patteja, niin paljon ja isoja, että tein jo ajat sitten, etten niitä poistata. Paitsi keväällä poistettiin yksi outo, joka kuitenkin vaikutti rasvapatilta. Ehkä eniten olen huolissani kyljen kasvaimista (isoja) ja sitten ylähuulesta, jossa on sellainen hyvin epäilyttävä kova kasvain. Sen lisäksi Sagalla on etujaloissa ranteet pettäneet ikävästi. Keväällä sillä oli ontumista, tosi pahaakin, mutta nyt se ei onnu näkyvästi. Sagan ranteita tuetaan ortoosien avulla, ja se saa kipulääkkeitä päivittäin. Lisäksi sillä on kaihi oikeassa silmässä. Meno on kuitenkin villiä edelleen... Saga ei tunne kovin hyvin askellajia nimeltä kävely, ja yhtä äänekäs se on kuin on ollut pikkupennusta. Mutta on tunne, ettei Saga ole enää kauaa keskuudessamme :(
Ai niin, Marolle ja Tuiskulle on tulossa vauvoja <3 Tuisku on ihastuttava bordercollienarttu, suloinen ja niin halittava, että olen ihan rakastunut siihen. Mutta on se hieno harrastuskoirakin. Ja kauniskin :D Toivon, että pentue toteutuu. Näistä voisi tulla kyllä mitä ihanampia koiraystäviä. Minä haaveilen, että voisin ottaa itselleni tästä yhdistelmästä pennun. Kiinnostuneet löytävät pentueen WBC:n sivulta.
Kassu taas on pikkusilakka, salamannopea luikahtamaan oviaukosta, ja sen kutsuminen sisäkissaksi alkaa olla jo vitsi. No ei kai, ei se nyt päivittäin onnistu karkaamaan. Huoh.
Kerrankin olen ihan tarkoituksella jättänyt hankkimatta hallitreenipaikan talvikaudelle. Olen ajatellut, että me lenkkeillään ja yritetään vaan puuhastella jotakin kivaa. Suunnitelmissa on ainakin kokeilla nose workia. Keväällä sitten palataan tottiksen pariin.
