Ojangossa. Ei me nyt niin kurinalaisia oltu, mutta kun sitä seuraamista on niiiiiin tylsä ottaa.
Aloitettiin ruudulla, kun Kati oli tehnyt valmiiksi niin hienon ruudun. Ihan kaukaa vaan Marolle että ruutuun, ja sinne se meni, ruutuun :O No, Kati sanoi, että jätä siihen, mutta mä halusin kokeilla, oliko se sattumaa. Oli se. Sitten taas pyörittiin ja tahittiin. Kyllä saatiin sitten lopulta onnistumisiakin. ENSI KERRALLA: ensin kaukaa ruutuun, ja jos hyvin, siirrytään lähemmäs. Eli vaikeasta helpotetaan.
Sitten seuraaminen, ja oho, olipas se helppoa ja hienoa. Tehtiin kävelyä, juoksemista, käännöksiä :) No, ei se nyt täydellistä ole, mutta ihan seuraamista, kuten Kati totesi.
Ja sitten... tunnari. Maro alkaa tajuta liikettä, ja on rauhallinen (palauttaakin ravilla), mutta hieman on epävarma, sillä vähän kyselee, että olikos se tämä. Täytyy varoa, ettei sitä siitä nostamisesta kehu heti, ainakaan joka kerta.
Otettiin me agilityäkin :D Nimittäin A-estettä. Aika inhottava on A-esteen pinta, joten en yhtään ihmettele, että joillakin agikoirilla menee tassut puhki. Marolla ei ole kyllä alustakammoa, siitä vaan menee A.
Hieman oli vinkunaa ym. ja haukkui kun Kiipuli teki putkea. Vauva sylissä oli vaikea palkata nätistä odottamisesta.
Täytyy kyllä sanoa, että toko on siitä kivaa, kun aina keksii mitä pitäisi treenata. Kun vaan olisi aikaa siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti