Jälkeä, esineitä ja tokohumputtelua

Kävin pikaiseen lenkillä ja treenailemassa koirien kanssa keskenämme. Tein Marolle ja Sagalle pienet jäljet, ja molemmat saivat etsiä esineitä.

Maro aloitti esineillä. Talloin kaistaleen ensin, sitten vein takarajalle Maron nähden esineen (tai siis kävin vain piilottamassa sen sinne). Maro löysi ja palautti hyvin (pikkuinen sukka). Koska tämä kävi niin nopsaa, ahnehdin ja piilotin vielä kissanlelun aika taakse kuusen alle. Maro ei meinannut millään löytää sitä, sai käydä monta kertaa... Lopulta se löytyi, juuri kun itse meinasin luovuttaa. Saga sai yhden pehmonallen hakea, oikein hyvin meni.

Sagan pikkujälki, missä kuivaruokaa, meni oikein mallikkaasti. Lopussa kissanruokaa purkissa. Saga on hiiiidas ja tarkka jäljestäjä... :D Syö joka nappulan. Sagasta olisi voinut saada FH-koiran?? Harmittaa etten ole sen kanssa tehnyt.

Maron jälki vanhentui vähän päälle tunnin. Ei nameja. Maron tekniikka onkin sitten vauhdikkaampi. Aliarvioin taas koiran tekemällä ihan pikkuisen janan, josta Maro juoksi vauhdilla jäljen yli. Uudelleen otettiin ja meni rauhassa ja bongasi jäljen. Sitten mentiin sellainen ärsyttävä ryteikkö, johon vahingossa olin kävellyt heti alkuun. Ryteikön jälkeen keppi, jonka Maro toi kun olin itse vielä oksien keskellä... No siinä sitten yritettiin leikkiä. Sitten matka jatkui ja stoppasi, koska liina jäi kiinni puuhun, ja sen irroittamisessa meni oma aikansa. Maro jotenkin ahdistui siitä, ja kadotti jäljen ja poukkoili miten sattuu ja nosti jalkaansa. Meinasin, että lopetetaan siihen, mutta sitten se löysikin kepin, ja leikin jälkeen matka jatkui. Välillä tuntui ettei kyllä oltu yhtään jäljellä. Yhteensä neljä keppiä kuudesta löytyi. Noh, Maron puolustukseksi, ei kyllä olla treenattu :/ Taas sama huomio kuin aiemmin, PITEMPI JÄLKI!!!! No ensi kerralla sitten ;)

Muutamana iltana ollaan humputeltu tokoa, kyllä se onkin kivaa. Maro on hieno. Treenattavaa tosin riittää tokossakin. Kaukoissa maahan-seiso-istu -vaihdoissa seiso-istu ei ole ihan hyvä. Istu-seiso-istu menee ok. Tässä pitää nyt olla tarkkana. Luoksari on ikuinen ongelma kun mä en ole niihin stoppeihin tyytyväinen, eivät vaan ole riittävän napakat. Huomenna koitetaan uudelleen, ihan liikkurin kanssa.

Jälki 1/14

Kävin tekemässä jäljet koirille. Maro on hammastoipilas, mutta piti sitä nyt vähän tehdä... Tuli valittua sitten huono metsä, Korsontiellä. Eka Maron jälki meni siihen, että joku koira juoksi sitä pitkin juuri kun sain sen tehtyä. Jännä kyllä Sagan namijälki säästyi. Tein Marolle sitten uuden, laitoin kolme keppiä, jotka olin merkannut. Pieni muutaman metrin jana. Maron edellisestä jäljestä oli niin aikaa, että ajattelin tehdä helpon, eli matka oli yllättävänkin lyhyt, vaikka jälkeä tehdessä se tuntui paljolta. En edes laskenut askelia, eikä ole mitään sovellusta, mikä olisi mitannut pituutta. Maron jälki vanheni vain 40 minuuttia, lenkkeilijöitä oli niin paljon, että mietin onko kepitkään tallella.

Saga sai tehdä ensin oman namijälkensä. Sagan tekniikka on tarkka, se syö jokaisen kuivanappulan. Jälki oli vain ehkä 25 m pitkä, mutta Saga ei osaakaan jälkijuttuja. No ensi kerralla voi harventaa jo nameja. Jäljen päässä oli kasa nappulaa, Sagalle voisi laittaa namipurkin loppuun.

Maro lähti hyvin etsimään jälkeä ja nappasi sen suoraan siitä. Se suhasi innokkaasti siksakkia ja mua ahdisti ja pysähtelin vaikka ei olisi saanut. Eka keppi tuli vauhdilla. Toka oli kunnon ryteikön takana ja kaaduinkin siihen. Kun makasin maassa, Maro oli mun edessä sitten keppi suussa. Kolmas keppi jäi :/ Ja jälki "päättyi" siihen. Maro meni siitä yli ihan läheltä, mutta sen siksak-tekniikka ei oikein ole hyvä. Lopetettiin sitten vain siihen. Mietin, että miten jälki olisi hyvä lopettaa, keppiin vai leluun? Kati mietti että jos tekisi niin, että jälki jatkuisikin varmuuden vuoksi??? Että lopettaisi hyvään löytöön? Hitto kun pitää olla tässäkin tyhmä aloittelija. Selvitetään asiaa viisaammilta.

Positiivista oli, että namittomuus ei sillai haitannut, ettei olisi löytänyt jälkeä. Ja kepit olivat selkeästi mieluiset löydöt Marolle. Niiden kanssa en kyllä enää leiki (Marohan viime keväänä nielaisi koko kepin), vaan vaihdoin ne leluun. Ensi kerralla huomattavasti pitempi jälki ja enemmän keppejä!

Pihajälki jee

Tänään laitoksen pihalle toinen jälki. Meinasin eka että ajelen jonnekin metsään, mutta eilinen esitys oli sen verran heikko, että tehtiin namijälki nurtsille. Matka ehkä arvioisin, n. 50 m? Helposti noita yläkanttiin arvioin, mutta 50 voisi olla aika todellinen. Kaksi keppiä! Sellaisia kuivia ja viime vuotisia keppejä, mutta ei kai se haittaa? Nameja oli 6-10 askeleen välein. Jälki vanheni n. tunnin.

Marolla oli vaikeuksia löytää jälki, vaikka meidän hurjalla "janalla" etenikin. Otettiin lähetys uudelleen, ja löytyi se, ei tosin ihan janalta. Ja ei se kyllä jälkeä pitkin mennyt, harhaili vähän miten sattuu, nenä maassa. Mitä se haistoi tai etsi??? Kyllä se sitten jäljelle osui, kun namit löytyivät. Puolessa välissä jälkeä oli keppi, ja Maro äkkäsi sen hienosti :D Ja toi sen mulle reippaasti, vaihdettiin tällä kertaa leluun, ja keppi saatiin talteen. Sitten leikittiin hetki, otin lelun pois ja sanoin, jatketaan. Maro lähti hienosti jatkamaan jälkeä, ja päästiin loppuun asti. Loppu vähän kaarsi, ja Maro seurasi hvyin mukana, ja löysi toisen kepin jäljen päästä. Sitä sitten juhlittiin enemmän.

Mitä tästä opimme? Kepit nyt ehdottomasti mukaan jäljelle, ja nameja taitaa olla parasta vielä viljellä maahan. Tämän kauden tavoite on tehdä kivoja metsäjälkiä ja etsiä keppejä. Voin ihan hyvin talloa niitä jälkiä toistaiseksi itse, sillä tänä vuonna emme edes haaveile kokeista. Ehkä 1-2 jälkeä vielä pihalla ja sitten metsään!

Jälkikeppi, nam nam

Ajattelin tehdä helpon jäljen Marolle, namijäljen pihalle. Vanheni n. 45 min. Argh! Janalle kun yritin lähettää, meni vaan mihin sattuu nenä maassa, löysi jäljen ja lähti hyvin. Ajoittain meni jäljen vieressä, mutta suurinpiirtein oikeaa reittiä. Loppupalkkana oli pieni keppi, minkä yli Maro vain meni reagoimatta. Lopuksi etsittiin yhdessä se keppi ja Maro sen bongasikin iloisesti... Ja söi sen!!! Huh. No, ensi kerralla ei leikitä kepillä vaan vaihdetaan se leluun. Kysyin silloin joskus kun oltiin wbc:n jälkikurssilla, että mitä jos koira syö kepin, niin mua ei uskottu (kurssilla kehoitettiin palkkaamaan koirat kepillä). Kuulemma ei se haittaa jos keppiä on pureskeltu. No, seuraavana päivänä oksennettu keppi tuskin on enää ok...

Jälki (?)

Pitkästä aikaa tehtiin "aamulenkin" yhteydessä jälki, Maantiekylässä. Kati talloin Marolle n. 100 m pitkän jäljen, joka vanheni puoli tuntia. Nameja oli alussa ja sitten polun ylityskohdassa, lopussa narupallo.

Eikun matkaan. Maro lähti sitten aika vauhdilla, aloitti heti jäljen sivussa ja eteni sitä vauhdikkaasti sotkien narua puiden ympärille. Päästiin joten kuten sinne polulle asti. Siinä tuli vähän ahistusta, sillä Maro nosti koipea ja kävi kakalla. No päästiin polun ylikin. Sitten laukattiin vauhkona ees taas, ja mentiin pallon ylikin. Päästin narusta irti, kun en jaksanut roikkua perässä. Pudistelin vaan päätä, ja mietin että mitä tekisin. Maro laukkasi siksakkia ympäriinsä nenä lähinnä maassa. Lopulta osui pallolle... Leikittiin.

Hmm.. no eipä olla pitkään aikaan jäljestetty, ehkä seuraava menee paremmin? Harhajälkiä oli reippaasti. Maro on ollut tässä metsässä ainoastaan esineruutuja treenaamassa, joten voi olla, että sekoitti siihen.

Saga sai tehdä yhden esine-etsinnän ;)

Jälkeä ja tokoa

Eilen Kati teki Marolle jäljen, n. 150 m. Jälki vanhentui vähän yli tunnin (käytiin lenkkeilemässä tässä välissä). Alussa nameja, sitten pari välipurkkia ja lopussa narupallo. Koska ollaan kotona etsitty ja leikitty keppien kanssa, kokeilin reagoiko Maro keppiin.

Jana meni ensin huonosti, Maro meni nenä maassa yli jäljen. No otin sen sivusta takaisin lähtökohtaan (en tiennyt mitä muutakaan olisin tehnyt), ja nyt nappas jäljen ok. Maro aika paljon "jäljesti" jäljen sivulla, mutta palasi jäljelle aina namipurkin kohdalla. Kepistä mentiin ohi, narupallo löytyi (sivussa sekin). Ensi kerralla tehdään pitempi jälki ja palkka vain lopussa. Ei siis löydä jälkeä ainakaan purkkien avulla (ja ilmavainulla). Katsotaan, olisiko siinä järkeä. Aika pian pitäisi saada ne kepit sitten mukaan.

Myös Saga sai pienen jäljen, Saga oli hyvin pro! :)

Tänään vähän tokoa, keskenämme Maron kanssa dobbereitten kentällä.

Aloitettiin metallinoudolla. Ensin pari tavallista noutoa, sitten kokeilin kiertäisikö Maro suojelupiilon metallikapula suussa. Kumma kyllä, kiersi innokkaasti! Fiksu poika :)

Ruutu, lelu ruudussa. Hyvin meni. Yritin pari kertaa ruudun paikkaa nameilla ja kosketusalustalla siitä läheltä, mutta ei siitä oikein tullut mitään kun namit hukku maahan. Ens kerralla pallon kanssa? Ruudussa pitäisi päästä nyt eteenpäin, koska juoksee hyvin hakemaan lelun.

Hyppy. Otettiin muutama toisto, Maro kalautti esteeseen kerran.

Seuraaminen. Keskityin nyt siihen, että kävelen kunnolla ja liikutan kättä rennosti (tiedä sitten miltä se näyttää). Maro oli ihan väsynyt, ja seuraaminen tuntui kaikkineen huonolta. Maro oli jo juossut itsensä puhki, eikä lämmin sää auttanut asiaa. Lopetettiin treenit tähän sitten. Ensi kerralla otetaan seuraaminen heti alkuun. Täytyy myös miettiä jotain viilentävää loimea Marolle.

Olen päättänyt alkaa kasvattamaan Maron kuntoa pyöräilemällä, kun en jaksa itse juosta. Aloitettiin nämä harjoitukset eilen. Maro kävi myös sen kummisedän kanssa juoksemassa, mutta se ei kuulemma oikein ollut kiinnostunut juoksemaan.

Vainukoira

Maro sai tänään tehdä ensimmäisen metsäjälkensä. Ja vieläpä jonkun muun kuin minun tallaamana (Katin). Jälki oli n. 200 m pitkä, ja sen varrella oli 3 namipurkkia ja lopussa narupallo. Nameja oli jäljen alussa janatyöskentelyn helpottamiseksi. Jälki vanhentui n. 2 tuntia. Maasto oli kuivahkoa kangasmetsää, paljon sammalta. Hämmentyneenä seurasin koirani perässä, sehän jäljesti!

Oltiin siis jälkikurssilla tänään. Kouluttajana oli Pekka, Sagan kasvattaja.

Opin paljon uutta. Mieleen jäi mm. että koiraa ei pidä rauhoitella jäljellä, se vie motivaatiota. Jäljellä tulee siis palkata Maroa lelulla ja mieluummin vielä jälkikepeillä, sillä niiden tulisi olla koiralle se syy jäljestää. Jäljen pituudella ja vaikeutta lisäämällä saadaan koiralle tarkkuutta ja keskittymistä onnistuneeseen suoritukseen. Koiraa ei pidä pitää pumpulissa, eli ei saa tehdä liian helppoja harjoituksia ja varjella koiraa epäonnistumiselta. Marolle tulisi jälkeä nyt vaikeuttaa ja nopeasti lisätä pituus kilometriin, ja tehdä jälkiä vaihtelevaan maastoon. Taistelutahto auttaa sitä selviytymään vaikeista haasteista (kuivasta kalliosta, suosta ym.). Jälkeä ei tule merkitä krepeillä, ja jäljentekijä tekee jäljen kertomatta missä se menee. Koiraan voi vahingossa tiedostamattakin vaikuttaa. Jälkeä ei kouluteta koiralle, vaan koiralle annetaan tilaisuuksia kouluttautua. Jos menee pieleen, koira autoon eikä missään tapauksessa auteta sitä! Ohjaajan tehtävä on vain roikkua siellä liinan perässä, tässä lajissa ei ohjailla mitenkään. Jäljen voi mennä vaikka juosten. Tärkeää on, ettei ohjaaja liiku, ennen kuin koira vie eteenpäin. Suurin syy epäonnistumiseen on koiran ja ohjaajan välinen suhde, esim. koira ei uskalla palata oikealle jäljelle eksyttyään, vaan jatkaa muka-jäljestystä.

Oli hienoa nähdä kokeneita jälkikoiria. Nähtiin janatyöskentelyä, upeaa jäljestystä, jäljen kadottamista ja uudelleen löytämistä, keppien löytämistä jne... Koiraa saa juottaa jäljellä, ja tämä tulisi opettaa jo pennulle.

Tuli kyllä tarpeeseen tämä kurssi, sillä olisin lähtenyt kyllä ihan väärällä tavalla treenaamaan. Eipä tarvitse askarrella jälkikreppejä.

Marosta saisi kuulemma hyvän jälkikoiran, sen taistelutahto on niin hyvä <3 Mutta Maro tarvitsee kuulemma arvoisensa jäljen, ei siis mitään liian helppoja tai pihajälkiä enää.

Tämän vuoden eka jälki ja muuta puuhailua

Marolla jäi valitettavasti pentutapaaminen väliin. Eilen käytiin taas katselemassa agilityä, ja lenkillä Inkan ja Gemin kanssa. Inkalta saatiin vinkkejä seuraamiseen, vähän samanlaista ollaan tehtykin Maron kanssa, mutta vain perusasennossa vasta, enkä osannut nimetä tätä namileikkiä luopumisen harjoitteluksi. Siis ollaan tehty lelujen ja namien kanssa perusasennon kontaktia seuraamiskäskyllä, ja samalla olen houkutellut namilla tai lelulla kontaktia herpaantumaan, Maro on jo kohtuu taitava näissä ainakin kotona.

Lenkillä ollaan tehty aika paljon pudotettua esinettä, ja nyt Maro on koko ajan varma, että hanska on pudonnut. Tehdään näitä siis vähän vähemmän...

Tänään tein illalla pihajäljen Marolle. Ehti vanhentua vain puoli tuntia, sillä halusin ehtiä ajamaan jäljen ennen pimeää. Muutaman metrin jana, Maro lähti tietty väärään suuntaan jälkeä, mutta korjasi itse. Maro oli muuten taitava, mutta jotenkin sitä ei kiinnostanut namipurkit, olisi vaan jatkanut jäljestämistä. Jouduin neljästä purkista kahdella muistuttamaan sitä menemään maahan, kaksi seuraavaa onnistui hyvin. Kyllä Maro sitten söi purkit tyhjäksi. Ensi kerralla jotain kuivamuonaa parempaa? Hauska oli nähdä, ettei Maro ole unohtanut jäljestystä. Ja intoa riitti, mutta keskittyi hyvin. Pihajälkiä voisi tehdä vielä muutaman, mutta sitten voisi lopultakin siirtyä metsään.

Kaukoja olen myös miettinyt. Niissä kun ei olla juuri edistytty. Tänään vaikeutin harjoitusta istumalla lattialla haara-asennossa Maro siinä välissä. Pidin kädet ja namit sivulla. Aika pian Maro lakkasi tuijottamasta käsiä, ja alkoi keskittyä asentoihin. Tietää jo käskysanat hyvin, mutta välillä vaihdot ovat huonot. Näistä ei saa palkkaa, ja sitten taas tekee oikein. Jatketaan näin.