2016 oltiin ihan koomassa :( Saatiin aikaiseksi neljä koiranpentua ja nose work -möllikoe nyt loppuvuodesta :P Hakukoe jäi oikeastaan kiinni sukujuhlista, joiden takia ei voitukaan mennä siihen kokeeseen mihin oltiin ajateltu. Treenailtu on hakua ja paimennusta, mutta kumpaakaan ei niin paljon kuin olisin halunnut. Nose work on ollut sellainen oma aktivointilaji, jota ollaan silloin tällöin tehty (olohuoneessa).
2017 sitten? Uusi vuosi, ja taas kunnianhimoiset tavoitteet? Jos laitetaan tähän se HK1 (että edes joku pysyvämpi muisto jää tästä harrastuksesta, jos ei lasketa poistettuja hampaita), ja vaikka kokeillaan Rallytokoa huvin vuoksi? Paimennusta kutkuttaisi päästä harjoittelemaan enemmän, kun Maro tuntuu taipuvan jo paimenkoiran muottiin. Mahdollisesti vuodelle 2017 olisi luvassa taas pikkuisia pentusia <3 <3 Asiasta lisää myöhemmin.
keskiviikko 7. joulukuuta 2016
torstai 24. marraskuuta 2016
Vainukoira
Käytiin testaamassa uutta lajia mölleissä ja 1-luokan hajutestissä, eli siis nose workia. Maro oli varsin pätevä. Ensin hajutestissä ylitti lähtöviivan ja ilmaisi ekan laatikon. Minä olin tietty epäileväinen että noinkohan ne sitä hajua tuohon ekaan laittaa, ja ilmaiseeko koira nyt jostain syystä väärää. Käytiin sitten niitä laatikoita läpi, ja lopulta Maro päättäväisesti vei minut siihen ekalle laatikolle. Siellähän se oli. Kyllä koira tiesi. Ja onneksi uskoi itseensä.
Sitten varsinaiseen kokeeseen. Ensin uudelleen laatikkoetsintä. Se erosi aiemmasta siten, että siellä oli paljon erilaisia ja eri kokoisia laatikoita. Jonkin aikaa Maro niitä skannaili, joitain haistoi, joistain meni ohi. Itse sekosin laskussa. Pienestä laatikosta löytyi sitten se haju.
Seuraavaksi ja heti perään oli sisäetsintä. Tässä Sagan veli <3 oli vähän säätänyt ja heittänyt hajunlähteen ainakin lattialle ;) Maro sai hajun pöydän toiselta puolelta ja laittoi pään pöydälle ja katsoi minua. Mietin pienen hetken, ja Maro tarkensi hajun ja ilmaisi sen oikeasta kohdasta.
Sitten ulkoetsintään. Mukana oli pieni puinen terassi, ja pari laatikkoa asfaltilla, ja talon seinää. Maro ampaisi terassille, sieltä pois ja sitten kävi laatikot läpi, ja sitten siirtyi seinän viereen, hajun sai jo ennen tarkkaa paikkaa, ja katseli hetken minua. Annoin uuden käskyn ja sitten paikansi hajun metallikyltin taakse.
Viimeisenä ajoneuvoetsintä, joka suoritettiin rakennuksen sisällä. Kolme ajoneuvoa. Marolla oli selkeesti vaan vire noussut tähän viimeiseen etsintään. Ensin Maro ryntäsi haistelemaan tukipilaria, mutta siitä sai hajun suunnan, ja siirtyi paikallistamaan hajua peräkärryn renkaaseen. 17 s! Tämä oli meidän nopein etsintä.
Eli lopputuloksena hajutesti läpi, ja täydet pisteet mölleistä 100/100. Nopeimpien suoritusten joukkoon emme päässeet.
Sitten varsinaiseen kokeeseen. Ensin uudelleen laatikkoetsintä. Se erosi aiemmasta siten, että siellä oli paljon erilaisia ja eri kokoisia laatikoita. Jonkin aikaa Maro niitä skannaili, joitain haistoi, joistain meni ohi. Itse sekosin laskussa. Pienestä laatikosta löytyi sitten se haju.
Seuraavaksi ja heti perään oli sisäetsintä. Tässä Sagan veli <3 oli vähän säätänyt ja heittänyt hajunlähteen ainakin lattialle ;) Maro sai hajun pöydän toiselta puolelta ja laittoi pään pöydälle ja katsoi minua. Mietin pienen hetken, ja Maro tarkensi hajun ja ilmaisi sen oikeasta kohdasta.
Sitten ulkoetsintään. Mukana oli pieni puinen terassi, ja pari laatikkoa asfaltilla, ja talon seinää. Maro ampaisi terassille, sieltä pois ja sitten kävi laatikot läpi, ja sitten siirtyi seinän viereen, hajun sai jo ennen tarkkaa paikkaa, ja katseli hetken minua. Annoin uuden käskyn ja sitten paikansi hajun metallikyltin taakse.
Viimeisenä ajoneuvoetsintä, joka suoritettiin rakennuksen sisällä. Kolme ajoneuvoa. Marolla oli selkeesti vaan vire noussut tähän viimeiseen etsintään. Ensin Maro ryntäsi haistelemaan tukipilaria, mutta siitä sai hajun suunnan, ja siirtyi paikallistamaan hajua peräkärryn renkaaseen. 17 s! Tämä oli meidän nopein etsintä.
Eli lopputuloksena hajutesti läpi, ja täydet pisteet mölleistä 100/100. Nopeimpien suoritusten joukkoon emme päässeet.
maanantai 5. syyskuuta 2016
Pitkästä aikaa
Maron kauniit ja ihanat lapset ovat lähteneet maailmalle. Kirjaimellisestikin, sillä pojat Matias ja Simo lähtivät Kanarian saarille! Tytöt Emma eli nykyisin Joy ja Annika eli nykyisin Rei jäivät kotisuomeen myöskin tokokoiriksi. Olisin voinut ottaa niistä itselleni minkä vain, mutta paremmat kodit he saivat nyt muualta, koska meillä ei ole koiranpaikkaa (onneksi) auki.
Meidän omat tokoilut ovat olleet vähän niin ja näin. Maro on oikeastaan vaan hieman katsellut lampaita ja hakuillut. Itseluottamus niiden kanssa on kyllä kasvanut, mutta en tiedä ollaanko me varsinaisesti ehditty oppimaan mitään uutta. Nyt syksyllä jos pääsisi paimentelemaan jonkun kerran edes. Omia lampaita ei olla juurikaan paimennettu, koska tilat ovat huonot esim. ajoa ajatellen. Leidit kyllä kunnioittavat Maroa, vaikka monen muun koiran kanssa tilanne on päinvastoin, muutama laitumelle eksynyt pikkukoira on saanut äkkilähdöt lampaiden taholta, ja kelpienkin kanssa neuvotellaan kuka on se paimen ja kuka paimennettava... Kohta onkin kerintä taas edessä.
Hakuiltu ollaan jonkin verran, ja maaston osalta Maro on koevalmiin oloinen. Itse olen vaan saamaton edes miettimään kokeita. Vielä täytyy harjoitella palkkaamattomat maalimiehet (ja tottis ja esineet ;) ).
Yhteen kokeeseen Maron kuitenkin ilmoitin tälle syksylle, ja se on nose work :D hajutesti ja möllikoe odottavat marraskuussa. Haaveilen, että jos pääsisin vielä tälle syksylle hakukokeeseenkin, en tiedä miksi siinä on itselleni niin iso kynnys.
Kotikoirana Maro on edelleen äärimmäisen helppo ja mukava. Sagakin täällä vielä porskuttaa menemään, tosin kipulääkkeiden kanssa. Vanha siitä on kyllä tullut, joten luopuminen on edessä ehkä piankin. Tai sitten ei. Aika näyttää. Saga on aika leppoisa, kun ei enää kuule ja näe kaikkea. Sagan maailma on kummasti hiljentynyt, ja samalla myös meidän ;) Kassu-kissa voi hyvin, ja solakasti edelleen.
Meidän omat tokoilut ovat olleet vähän niin ja näin. Maro on oikeastaan vaan hieman katsellut lampaita ja hakuillut. Itseluottamus niiden kanssa on kyllä kasvanut, mutta en tiedä ollaanko me varsinaisesti ehditty oppimaan mitään uutta. Nyt syksyllä jos pääsisi paimentelemaan jonkun kerran edes. Omia lampaita ei olla juurikaan paimennettu, koska tilat ovat huonot esim. ajoa ajatellen. Leidit kyllä kunnioittavat Maroa, vaikka monen muun koiran kanssa tilanne on päinvastoin, muutama laitumelle eksynyt pikkukoira on saanut äkkilähdöt lampaiden taholta, ja kelpienkin kanssa neuvotellaan kuka on se paimen ja kuka paimennettava... Kohta onkin kerintä taas edessä.
Hakuiltu ollaan jonkin verran, ja maaston osalta Maro on koevalmiin oloinen. Itse olen vaan saamaton edes miettimään kokeita. Vielä täytyy harjoitella palkkaamattomat maalimiehet (ja tottis ja esineet ;) ).
Yhteen kokeeseen Maron kuitenkin ilmoitin tälle syksylle, ja se on nose work :D hajutesti ja möllikoe odottavat marraskuussa. Haaveilen, että jos pääsisin vielä tälle syksylle hakukokeeseenkin, en tiedä miksi siinä on itselleni niin iso kynnys.
Kotikoirana Maro on edelleen äärimmäisen helppo ja mukava. Sagakin täällä vielä porskuttaa menemään, tosin kipulääkkeiden kanssa. Vanha siitä on kyllä tullut, joten luopuminen on edessä ehkä piankin. Tai sitten ei. Aika näyttää. Saga on aika leppoisa, kun ei enää kuule ja näe kaikkea. Sagan maailma on kummasti hiljentynyt, ja samalla myös meidän ;) Kassu-kissa voi hyvin, ja solakasti edelleen.
keskiviikko 3. helmikuuta 2016
Päivitystä, tavoitteet
Viime vuoden tavoite saavutettiin tokon osalta, TVA. Minulle meinasi tulla kiire sääntömuutosten kanssa, mutta hyvin ehdittiin. Tämä kuitenkin motivoi kisaamaan enemmän kuin koskaan. Ilmeisesti en ole kisaihminen, koska sain totaalisen tokoburnoutin siitä. Tuntuu muutenkin, että toko alkaa olla lajina minulle liian vakava ja tiukka. Noh, meillä on kuitenkin ollut tokossa kivaa, ehkäpä innostutaan joskus opettelemaan niitä uusiakin sääntöjä, kisataan tai ei.
Hakutreeneissä on jonkin verran päästy käymään ja edistystä on kyllä tapahtunut. Kokeisiin saakka ei ehditty, joten otetaan ensi vuoden tavoitteeksi se HK1.
Tämän vuoden tavoite on siis HK1 noin niin kuin koemielessä. Hakuilun lisäksi käydään katselemassa lampaita, tehdään nose workia ainakin aktivointimielessä (myös Saga), ja ehkä kokeillaan jotakin muutakin (kantarellien etsintää tai sitten vaikka rallytokoa, jos saan jostain aikaa). Mutta tämän vuoden päälaji olisi tarkoitus olla haku.
Hakutreeneissä on jonkin verran päästy käymään ja edistystä on kyllä tapahtunut. Kokeisiin saakka ei ehditty, joten otetaan ensi vuoden tavoitteeksi se HK1.
Tämän vuoden tavoite on siis HK1 noin niin kuin koemielessä. Hakuilun lisäksi käydään katselemassa lampaita, tehdään nose workia ainakin aktivointimielessä (myös Saga), ja ehkä kokeillaan jotakin muutakin (kantarellien etsintää tai sitten vaikka rallytokoa, jos saan jostain aikaa). Mutta tämän vuoden päälaji olisi tarkoitus olla haku.
maanantai 9. marraskuuta 2015
Elossa-päivitys
Mitä on tapahtunut? Marosta on tullut oikea tottelevaisuusvalio, ihan näyttelytuloksella ja kaikkea :) Toko onkin sen jälkeen jäänyt lähes kokonaan, kotona vähän humputeltu. Maro on pääasiassa rakas ja helppo kotikoira. Hakuiltu ollaan jonkin verran (ilmaisu toimii hienosti metsässä, ja pistot ilman apuja jo aika kivasti, vielä ei olla tehty tyhjiä), ja myös (aika vähän) käyty katselemassa lampaita.
Meillä onkin nyt "omat" lampaat, jotka ovat oikeasti meidän äitin. Eivät kuitenkaan asu tässä ihan lähinurkilla. Meidän kesälampaat siis jäivät lemmikeiksi eläkeläisille, ja ne tunnetaan nyt nimillä Lumikki, Tuhkimo, Pikkumusta ja Mustikka. Maro on kehittynyt kesän aikana paimenena mukavasti. Tunnen sen tapoja paremmin, ja siitä on jopa "hyötyä", tosin kesylampaat juoksevat herkkujen perässä syliin ja kulkevat mukana ilman koiraakin ;) Vauhtia Marolla on välillä liikaa, mutta se purkaa jännitystä juoksemalla kaaria, eikä enää niinkään ryntäämällä laumaa päin. Peruskuljetuksessa puskee lampaita, mutta ratkoo asian usein menemällä itse ilman käskyä maahan. Varsinaisesti mitään hienouksia (eikä edes ajamista) osata, joten ehkei me ikinä mitään rataa ajeta.
Mitäs muuta? Sagalla alkaa jo ikä pahasti näkymään. Sillä on paljon erilaisia patteja, niin paljon ja isoja, että tein jo ajat sitten, etten niitä poistata. Paitsi keväällä poistettiin yksi outo, joka kuitenkin vaikutti rasvapatilta. Ehkä eniten olen huolissani kyljen kasvaimista (isoja) ja sitten ylähuulesta, jossa on sellainen hyvin epäilyttävä kova kasvain. Sen lisäksi Sagalla on etujaloissa ranteet pettäneet ikävästi. Keväällä sillä oli ontumista, tosi pahaakin, mutta nyt se ei onnu näkyvästi. Sagan ranteita tuetaan ortoosien avulla, ja se saa kipulääkkeitä päivittäin. Lisäksi sillä on kaihi oikeassa silmässä. Meno on kuitenkin villiä edelleen... Saga ei tunne kovin hyvin askellajia nimeltä kävely, ja yhtä äänekäs se on kuin on ollut pikkupennusta. Mutta on tunne, ettei Saga ole enää kauaa keskuudessamme :(
Ai niin, Marolle ja Tuiskulle on tulossa vauvoja <3 Tuisku on ihastuttava bordercollienarttu, suloinen ja niin halittava, että olen ihan rakastunut siihen. Mutta on se hieno harrastuskoirakin. Ja kauniskin :D Toivon, että pentue toteutuu. Näistä voisi tulla kyllä mitä ihanampia koiraystäviä. Minä haaveilen, että voisin ottaa itselleni tästä yhdistelmästä pennun. Kiinnostuneet löytävät pentueen WBC:n sivulta.
Kassu taas on pikkusilakka, salamannopea luikahtamaan oviaukosta, ja sen kutsuminen sisäkissaksi alkaa olla jo vitsi. No ei kai, ei se nyt päivittäin onnistu karkaamaan. Huoh.
Kerrankin olen ihan tarkoituksella jättänyt hankkimatta hallitreenipaikan talvikaudelle. Olen ajatellut, että me lenkkeillään ja yritetään vaan puuhastella jotakin kivaa. Suunnitelmissa on ainakin kokeilla nose workia. Keväällä sitten palataan tottiksen pariin.
Meillä onkin nyt "omat" lampaat, jotka ovat oikeasti meidän äitin. Eivät kuitenkaan asu tässä ihan lähinurkilla. Meidän kesälampaat siis jäivät lemmikeiksi eläkeläisille, ja ne tunnetaan nyt nimillä Lumikki, Tuhkimo, Pikkumusta ja Mustikka. Maro on kehittynyt kesän aikana paimenena mukavasti. Tunnen sen tapoja paremmin, ja siitä on jopa "hyötyä", tosin kesylampaat juoksevat herkkujen perässä syliin ja kulkevat mukana ilman koiraakin ;) Vauhtia Marolla on välillä liikaa, mutta se purkaa jännitystä juoksemalla kaaria, eikä enää niinkään ryntäämällä laumaa päin. Peruskuljetuksessa puskee lampaita, mutta ratkoo asian usein menemällä itse ilman käskyä maahan. Varsinaisesti mitään hienouksia (eikä edes ajamista) osata, joten ehkei me ikinä mitään rataa ajeta.
Mitäs muuta? Sagalla alkaa jo ikä pahasti näkymään. Sillä on paljon erilaisia patteja, niin paljon ja isoja, että tein jo ajat sitten, etten niitä poistata. Paitsi keväällä poistettiin yksi outo, joka kuitenkin vaikutti rasvapatilta. Ehkä eniten olen huolissani kyljen kasvaimista (isoja) ja sitten ylähuulesta, jossa on sellainen hyvin epäilyttävä kova kasvain. Sen lisäksi Sagalla on etujaloissa ranteet pettäneet ikävästi. Keväällä sillä oli ontumista, tosi pahaakin, mutta nyt se ei onnu näkyvästi. Sagan ranteita tuetaan ortoosien avulla, ja se saa kipulääkkeitä päivittäin. Lisäksi sillä on kaihi oikeassa silmässä. Meno on kuitenkin villiä edelleen... Saga ei tunne kovin hyvin askellajia nimeltä kävely, ja yhtä äänekäs se on kuin on ollut pikkupennusta. Mutta on tunne, ettei Saga ole enää kauaa keskuudessamme :(
Ai niin, Marolle ja Tuiskulle on tulossa vauvoja <3 Tuisku on ihastuttava bordercollienarttu, suloinen ja niin halittava, että olen ihan rakastunut siihen. Mutta on se hieno harrastuskoirakin. Ja kauniskin :D Toivon, että pentue toteutuu. Näistä voisi tulla kyllä mitä ihanampia koiraystäviä. Minä haaveilen, että voisin ottaa itselleni tästä yhdistelmästä pennun. Kiinnostuneet löytävät pentueen WBC:n sivulta.
Kassu taas on pikkusilakka, salamannopea luikahtamaan oviaukosta, ja sen kutsuminen sisäkissaksi alkaa olla jo vitsi. No ei kai, ei se nyt päivittäin onnistu karkaamaan. Huoh.
Kerrankin olen ihan tarkoituksella jättänyt hankkimatta hallitreenipaikan talvikaudelle. Olen ajatellut, että me lenkkeillään ja yritetään vaan puuhastella jotakin kivaa. Suunnitelmissa on ainakin kokeilla nose workia. Keväällä sitten palataan tottiksen pariin.
tiistai 5. toukokuuta 2015
Kisattiinkin
En ole jaksanut/ehtinyt päivittää treenejä (enkä muutamaa aiempaa tokokoetta). Jälkeenpäin on tosi vaikeaa, kun ei muista.
Toinen EVL 1 saatiin vappuna.
Paikkaistuminen 10 (varikset hyppi ympärillä)
Paikkamakuu 10 (pää maassa alusta loppuun, ei ennakointia, mutta PA vajaa)
Kaukot 8,5 (katseli muualle... ja tekniikka petti)
Tunnari 0 (voi että :/ toi väärän, mutta iloisesti ja itsevarmasti)
Hyppy 9 (pieni kapula, otti varovaisesti, mutta sitten reipastui)
Ohjattu 9 (palautti kuulemma liian tiiviisti ja PA jäi vajaaksi)
TAUKO
Zeta 8 (ääniefekti maahanmenossa)
Seuruu 8 (kuulemma hyvin sääli, että mölisi koko ajan kun oli niin kaunista katsottavaa. Maron seuruu kaunista?? heheh)
Luoksari 8,5 (ne stopit ei vaan tapahdu tötsien kohdalla...)
Ruutu 10 (ihan ansaittu)
Jee, yhtä uupuu ja toko -burn out on lähellä...
Toinen EVL 1 saatiin vappuna.
Paikkaistuminen 10 (varikset hyppi ympärillä)
Paikkamakuu 10 (pää maassa alusta loppuun, ei ennakointia, mutta PA vajaa)
Kaukot 8,5 (katseli muualle... ja tekniikka petti)
Tunnari 0 (voi että :/ toi väärän, mutta iloisesti ja itsevarmasti)
Hyppy 9 (pieni kapula, otti varovaisesti, mutta sitten reipastui)
Ohjattu 9 (palautti kuulemma liian tiiviisti ja PA jäi vajaaksi)
TAUKO
Zeta 8 (ääniefekti maahanmenossa)
Seuruu 8 (kuulemma hyvin sääli, että mölisi koko ajan kun oli niin kaunista katsottavaa. Maron seuruu kaunista?? heheh)
Luoksari 8,5 (ne stopit ei vaan tapahdu tötsien kohdalla...)
Ruutu 10 (ihan ansaittu)
Jee, yhtä uupuu ja toko -burn out on lähellä...
torstai 23. huhtikuuta 2015
Päivitystä
En ole ehtinyt päivittää, mutta ollaan me treenattu. Ollaan aloiteltu paimennuskautta, tokoiltu ja jopa oltu tottiskurssilla, ai niin, ja yhdet hakutreenitkin on ollut. Eilen silmätarkki, terve on perinnöllisistä sairauksista (mitä nyt kantaja geneettisesti CEA:lle).
Tokossa on ollut pientä motivaatio-ongelmaa, itsellä. En oikein tiedä miten treenaisin, vähän on sellainen tyhjä olo. Ollaan treenattu perusasioita, kuten jättöjä. Myös vähän ohjattua, ruutua, tunnaria ja luoksetuloja. Paikkaoloja ei olla tehty, eikä zetaa tai kaukoja. Eli niitä siis voisi ottaa. Kokeiltiin jopa huvin vuoksi "temppurataa" ja yhdisteltiin liikkeitä hassulla tavalla. Enää yksi hallikerta jäljellä, yksi meillä jäi välistä oman laiskuuden takia.
Tottiksessa ollaan paneuduttu seuraamiseen. Perä tahtoo aueta pitkällä suoralla. Hmm... En tiedä miten sen kanssa etenisin. Uusi palkkatapa on otettu käyttöön, pyörähtää vasemman kautta ympäri oikeaan käteen, joko koskettaen sitä kuonolla tai sitten suoraan palkkaan. Leluralliin ollaan saatu sellainen vinkki, että annan vaan juosta. Ensin revitän ja päästän käskyllä juoksemaan. Lopulta ehkä ei enää lähde, jos revitän oikein hyvin..? Laukauksiakin ollaan kuultu, ei reaktiota. Ei edes kotona vieressä pamahtavaan ilmapalloon ;)
Hakutreeneissä otettiin Maisalantiellä kolme ukkoa ilmaisujen kanssa. Olihan se haukku vähän epävarmaa, mutta alotettiin kerralla vaikeasti. Kaikki valmiita ilmaisuineen (10-20 hauta) ja umpipiilo. Yksi pisto oli vaikea. Lähti suoraan mutta ei uponnut tarpeeksi vaan kaarsi rataa taaksepäin, uusi yritys lähti etuviistoon. Kävin sitten vielä lähettämässä lähempää.
Nyt tarvittaisiin tokomotivaatiota lisää, jos meinataan oikeesti jotain osata kokeissa :)
Tokossa on ollut pientä motivaatio-ongelmaa, itsellä. En oikein tiedä miten treenaisin, vähän on sellainen tyhjä olo. Ollaan treenattu perusasioita, kuten jättöjä. Myös vähän ohjattua, ruutua, tunnaria ja luoksetuloja. Paikkaoloja ei olla tehty, eikä zetaa tai kaukoja. Eli niitä siis voisi ottaa. Kokeiltiin jopa huvin vuoksi "temppurataa" ja yhdisteltiin liikkeitä hassulla tavalla. Enää yksi hallikerta jäljellä, yksi meillä jäi välistä oman laiskuuden takia.
Tottiksessa ollaan paneuduttu seuraamiseen. Perä tahtoo aueta pitkällä suoralla. Hmm... En tiedä miten sen kanssa etenisin. Uusi palkkatapa on otettu käyttöön, pyörähtää vasemman kautta ympäri oikeaan käteen, joko koskettaen sitä kuonolla tai sitten suoraan palkkaan. Leluralliin ollaan saatu sellainen vinkki, että annan vaan juosta. Ensin revitän ja päästän käskyllä juoksemaan. Lopulta ehkä ei enää lähde, jos revitän oikein hyvin..? Laukauksiakin ollaan kuultu, ei reaktiota. Ei edes kotona vieressä pamahtavaan ilmapalloon ;)
Hakutreeneissä otettiin Maisalantiellä kolme ukkoa ilmaisujen kanssa. Olihan se haukku vähän epävarmaa, mutta alotettiin kerralla vaikeasti. Kaikki valmiita ilmaisuineen (10-20 hauta) ja umpipiilo. Yksi pisto oli vaikea. Lähti suoraan mutta ei uponnut tarpeeksi vaan kaarsi rataa taaksepäin, uusi yritys lähti etuviistoon. Kävin sitten vielä lähettämässä lähempää.
Nyt tarvittaisiin tokomotivaatiota lisää, jos meinataan oikeesti jotain osata kokeissa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)