Jälki 1/14

Kävin tekemässä jäljet koirille. Maro on hammastoipilas, mutta piti sitä nyt vähän tehdä... Tuli valittua sitten huono metsä, Korsontiellä. Eka Maron jälki meni siihen, että joku koira juoksi sitä pitkin juuri kun sain sen tehtyä. Jännä kyllä Sagan namijälki säästyi. Tein Marolle sitten uuden, laitoin kolme keppiä, jotka olin merkannut. Pieni muutaman metrin jana. Maron edellisestä jäljestä oli niin aikaa, että ajattelin tehdä helpon, eli matka oli yllättävänkin lyhyt, vaikka jälkeä tehdessä se tuntui paljolta. En edes laskenut askelia, eikä ole mitään sovellusta, mikä olisi mitannut pituutta. Maron jälki vanheni vain 40 minuuttia, lenkkeilijöitä oli niin paljon, että mietin onko kepitkään tallella.

Saga sai tehdä ensin oman namijälkensä. Sagan tekniikka on tarkka, se syö jokaisen kuivanappulan. Jälki oli vain ehkä 25 m pitkä, mutta Saga ei osaakaan jälkijuttuja. No ensi kerralla voi harventaa jo nameja. Jäljen päässä oli kasa nappulaa, Sagalle voisi laittaa namipurkin loppuun.

Maro lähti hyvin etsimään jälkeä ja nappasi sen suoraan siitä. Se suhasi innokkaasti siksakkia ja mua ahdisti ja pysähtelin vaikka ei olisi saanut. Eka keppi tuli vauhdilla. Toka oli kunnon ryteikön takana ja kaaduinkin siihen. Kun makasin maassa, Maro oli mun edessä sitten keppi suussa. Kolmas keppi jäi :/ Ja jälki "päättyi" siihen. Maro meni siitä yli ihan läheltä, mutta sen siksak-tekniikka ei oikein ole hyvä. Lopetettiin sitten vain siihen. Mietin, että miten jälki olisi hyvä lopettaa, keppiin vai leluun? Kati mietti että jos tekisi niin, että jälki jatkuisikin varmuuden vuoksi??? Että lopettaisi hyvään löytöön? Hitto kun pitää olla tässäkin tyhmä aloittelija. Selvitetään asiaa viisaammilta.

Positiivista oli, että namittomuus ei sillai haitannut, ettei olisi löytänyt jälkeä. Ja kepit olivat selkeästi mieluiset löydöt Marolle. Niiden kanssa en kyllä enää leiki (Marohan viime keväänä nielaisi koko kepin), vaan vaihdoin ne leluun. Ensi kerralla huomattavasti pitempi jälki ja enemmän keppejä!