Maro sai tänään tehdä ensimmäisen metsäjälkensä. Ja vieläpä jonkun muun kuin minun tallaamana (Katin). Jälki oli n. 200 m pitkä, ja sen varrella oli 3 namipurkkia ja lopussa narupallo. Nameja oli jäljen alussa janatyöskentelyn helpottamiseksi. Jälki vanhentui n. 2 tuntia. Maasto oli kuivahkoa kangasmetsää, paljon sammalta. Hämmentyneenä seurasin koirani perässä, sehän jäljesti!
Oltiin siis jälkikurssilla tänään. Kouluttajana oli Pekka, Sagan kasvattaja.
Opin paljon uutta. Mieleen jäi mm. että koiraa ei pidä rauhoitella jäljellä, se vie motivaatiota. Jäljellä tulee siis palkata Maroa lelulla ja mieluummin vielä jälkikepeillä, sillä niiden tulisi olla koiralle se syy jäljestää. Jäljen pituudella ja vaikeutta lisäämällä saadaan koiralle tarkkuutta ja keskittymistä onnistuneeseen suoritukseen. Koiraa ei pidä pitää pumpulissa, eli ei saa tehdä liian helppoja harjoituksia ja varjella koiraa epäonnistumiselta. Marolle tulisi jälkeä nyt vaikeuttaa ja nopeasti lisätä pituus kilometriin, ja tehdä jälkiä vaihtelevaan maastoon. Taistelutahto auttaa sitä selviytymään vaikeista haasteista (kuivasta kalliosta, suosta ym.). Jälkeä ei tule merkitä krepeillä, ja jäljentekijä tekee jäljen kertomatta missä se menee. Koiraan voi vahingossa tiedostamattakin vaikuttaa. Jälkeä ei kouluteta koiralle, vaan koiralle annetaan tilaisuuksia kouluttautua. Jos menee pieleen, koira autoon eikä missään tapauksessa auteta sitä! Ohjaajan tehtävä on vain roikkua siellä liinan perässä, tässä lajissa ei ohjailla mitenkään. Jäljen voi mennä vaikka juosten. Tärkeää on, ettei ohjaaja liiku, ennen kuin koira vie eteenpäin. Suurin syy epäonnistumiseen on koiran ja ohjaajan välinen suhde, esim. koira ei uskalla palata oikealle jäljelle eksyttyään, vaan jatkaa muka-jäljestystä.
Oli hienoa nähdä kokeneita jälkikoiria. Nähtiin janatyöskentelyä, upeaa jäljestystä, jäljen kadottamista ja uudelleen löytämistä, keppien löytämistä jne... Koiraa saa juottaa jäljellä, ja tämä tulisi opettaa jo pennulle.
Tuli kyllä tarpeeseen tämä kurssi, sillä olisin lähtenyt kyllä ihan väärällä tavalla treenaamaan. Eipä tarvitse askarrella jälkikreppejä.
Marosta saisi kuulemma hyvän jälkikoiran, sen taistelutahto on niin hyvä <3 Mutta Maro tarvitsee kuulemma arvoisensa jäljen, ei siis mitään liian helppoja tai pihajälkiä enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti