Maron kauniit ja ihanat lapset ovat lähteneet maailmalle. Kirjaimellisestikin, sillä pojat Matias ja Simo lähtivät Kanarian saarille! Tytöt Emma eli nykyisin Joy ja Annika eli nykyisin Rei jäivät kotisuomeen myöskin tokokoiriksi. Olisin voinut ottaa niistä itselleni minkä vain, mutta paremmat kodit he saivat nyt muualta, koska meillä ei ole koiranpaikkaa (onneksi) auki.
Meidän omat tokoilut ovat olleet vähän niin ja näin. Maro on oikeastaan vaan hieman katsellut lampaita ja hakuillut. Itseluottamus niiden kanssa on kyllä kasvanut, mutta en tiedä ollaanko me varsinaisesti ehditty oppimaan mitään uutta. Nyt syksyllä jos pääsisi paimentelemaan jonkun kerran edes. Omia lampaita ei olla juurikaan paimennettu, koska tilat ovat huonot esim. ajoa ajatellen. Leidit kyllä kunnioittavat Maroa, vaikka monen muun koiran kanssa tilanne on päinvastoin, muutama laitumelle eksynyt pikkukoira on saanut äkkilähdöt lampaiden taholta, ja kelpienkin kanssa neuvotellaan kuka on se paimen ja kuka paimennettava... Kohta onkin kerintä taas edessä.
Hakuiltu ollaan jonkin verran, ja maaston osalta Maro on koevalmiin oloinen. Itse olen vaan saamaton edes miettimään kokeita. Vielä täytyy harjoitella palkkaamattomat maalimiehet (ja tottis ja esineet ;) ).
Yhteen kokeeseen Maron kuitenkin ilmoitin tälle syksylle, ja se on nose work :D hajutesti ja möllikoe odottavat marraskuussa. Haaveilen, että jos pääsisin vielä tälle syksylle hakukokeeseenkin, en tiedä miksi siinä on itselleni niin iso kynnys.
Kotikoirana Maro on edelleen äärimmäisen helppo ja mukava. Sagakin täällä vielä porskuttaa menemään, tosin kipulääkkeiden kanssa. Vanha siitä on kyllä tullut, joten luopuminen on edessä ehkä piankin. Tai sitten ei. Aika näyttää. Saga on aika leppoisa, kun ei enää kuule ja näe kaikkea. Sagan maailma on kummasti hiljentynyt, ja samalla myös meidän ;) Kassu-kissa voi hyvin, ja solakasti edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti