Eilenkin käväistiin kentällä. Aloitettiin ohjatulla. Nyt vasen meni tosi hienosti, mukana edelleen vain kaksi kapulaa, mistä syystä ei oikeaa reunaa ollenkaan. Mutta ei siis yrittänyt mennä keskelle ollenkaan. Merkki kyllä uusittiin kerran, koska Maro oli huolimaton ja tönäisi sen kumoon... Toka kerta ok.
Sitten otettiin seuraamista. Huokaus ja iso huokaus. Tämä ei ole meidän liike teknisesti ollenkaan, mutta hauskaahan se pomppiminen on.
Luoksari. Maro yrittää kyllä, mutta en pidä sen stopista, koska olen nähnyt parempiakin. Noh, en tiedä. Me ei tähdätä maajoukkueeseen vaan valiotitteliin. Ehkei kaikkea jaksa tahia?
Zeta. Olipa se lentoonlähdössä. Vikisi eikä pysynyt maassa... Asettui kuitenkin. Kaikki asennot teki ok.
Paikkaistuminen, olin aika kauan piilossa, ei ongelmaa.
Hyppynouto, nyt tokotyyliin ei ylikorkea ja kapula metallinen. Olisin antanut tästä itse 10 jos oltaisiin oltu kisassa.
Kaukot. Nyt matka vain noin 10 metriä ja hyvät, puhtaat vaihdot.
Eteenmeno palloon. Juoksi sellaisen banaanin :/
Meillä oli mukavat treenit Maron kanssa. Oikeesti... En voi käsittää sellaista aggressiivista koulutustapaa, mitä eilenkin pääsin hetken aikaa seuraamaan, kun kentälle tuli muita. Onhan se sekin, että tämän olisi tarkoitus olla mukava harrastus. Oma pää ei ainakaan kestä aggressiivista tapaa käsitellä koiraa. Tai siis, siitähän tulee itsekin pahalle tuulelle? Vähän samasta syystä mulla on ollut hirveän paha olla koko paimennusharrastuksen kanssa, kun en ole osannut olla muuta kuin aggressiivinen.
Mun maailman ihanin ja rakkain Mikko-kissa syntyi 21 vuotta sitten. Mun aprillikissani <3 Ikävä ei ehkä helpota koskaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti