Ei otettu haukkua vielä metsään, koska ei olla vielä yhdistetty näitä siis. Marolle ensin pelkät etsintätreenit. Neljä ukkoa, kaksi siirtyvää jotka vieraita Marolle, toinen oikea mies. Ensimmäiseltä näköapu. Höpöttelin jotain, en alkuun näyttänyt lähtöasentoa Marolle, ja olin muutenkin levoton. Maro lähtikin vähän vinoon, mutta löysi. Toisella osasin jo olla paremmin lähetyksessä, ja lähti hyvin ja suoraan (näköapu). Kolmas ilman apuja, lähti hyvin ja suoraan (tällä kertaa muistin olla pitämättä kiinni keskilinjalla). Neljäs ilman apuja. Lähetyksessä sekoilin vähän, koska Maro istui vinottain mun eteen ja yritin korjata sitä. Kuulemma pitäisi pitää oma katse paremmin lähetysssuunnassa, ja jos koiran asentoa muuttaa, pitäisi reilusti sitten tehdä lenkki takaisin lähetyspaikkaan, eikä paikallaan siirrellä. Maro lähti hyvin, mutta kääntyi liian aikaisin eteenpäin, sai kuitenkin hajun tuulen mukana ja löysi maalimiehelle. Maro oli mukavasti hallinnassa metsässä, kulki vierellä nätisti ym. Vain pari kertaa pysähdyin, kun meni liian edellä.
Sitten sitä haukkumista. Marolla on hyvä ja kuuluva ääni. Palkan voisi pitää jalan alla, ja siitä heittää taaksepäin, pois maalimiehen naamasta siis. Kuulemma mitään asentoa sille ei kannata vaatia. Voi tehdä niin, että lähetän kauemmas tai olen siinä vieressä, mutta kannattaa tehdä jonkin aikaa samalla tavalla. Ja ei niin, että palkka hyvästä sarjasta, vaan niin, että palkka tietystä määrästä. Koiralta pitää vaatiakin, eikä aina treenata niin, että se varmasti onnistuu. Vaan mennä siis eteenpäin, ja lisätä haukkujen määrää. Tärkeää, ettei koiraa auteta, vaan annetaan sen itse tarjota haukkua, vaikka siis pitäisi vähän taukoakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti