Tokoepiksissä paahteessa

Maro tänään epävirallisissa kokeissa ex tempore melkoisessa helteessä. Koealusta ei ihan tähän sopinut vaan oli polttavan kuuma asfaltti. Me istuttiin (kauan) varjossa ja siitä huolimatta naama paloi (aurinkorasva oli aamusta laitettu), säälitti tuomari, kehäsihteeri ja liikkuri, sillä heillä iho näytti palaneen aika pahasti. Ei siis mikään helppo koe ollut tämä. Aamulla kävin ilmoittautumassa ja helteen takia koe oli vasta illemmalla, mutta eipä se oikeastaan mitään auttanut, aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja oli tuskaisen kuuma. Ilmoittautumisen jälkeen mentiin Antin vanhemmille viettämään aikaa ja Marolla oli kivaa (kävi mm. naapurista hakemassa omatoimisesti frisbeen, jonka muotoili uusiksi sekä juoksenteli ja leikki pihalla). Koepaikalla kärvisteltiin vielä useita tunteja. Istuttiin puun alla bortsu-uroksen vieressä, ja ekaa kertaa Maro murisi takaisin, tämä uros oli kyllä hyvin provosoiva! Eli osaa se sanoa takaisinkin, olen epäillyt ettei se osaa. Bongattiin myös Kennelliiton puheenjohtaja, jolla oli mukana Sagan "vanha tuttu", spanieli Ayla :D

Ennen paikkamakuuta päätin suosiolla nollata sen, sillä makasin itse hetken kokeeksi asfaltilla... Saatiin kuitenkin lainaksi märkä pyyhe, minkä päällä Maro makasi, eikä pää käynyt todellakaan maassa. Maro huiskutti hieman häntää viereiselle aussielle, jonka pyyhe me saatiinkin lainaan.

Maron suoritusvuoro oli viimeisenä eli neljäntenä. Maro nukkui kyljellään, joten olin hieman huolissani sen viretilasta, kun se siellä beehoossa laahusti (haisteli maata). Innostin sitä siis hommiin ennen kehää iloisella äänellä, ja kyllä Maroa innosti. Liikkeiden välillä haukkui ja hyppi (ja murisi ja näykki). Seuraaminen oli Maroksi tosi hyvää, liikkeestä maahanmeno tosi hyvä, luoksetulossa stoppi hieman venyi (mutta ei paljon), liikkeestä seisomisessa unohti pysyä, kun kävelin ohi, noutokapulan pudotti vahingossa mutta poimi heti (läähätti?), kaukot olivat mallikkaat, hypyssä törmäsi. 10 saatiin useita, joku 9 ja seisomisesta 7... Sijoitus oli 1/4 ja kuulemma olimme väärän tasoluokan kisassa. Höh, harjoittelemassa siellä oltiin.

Mitä opimme? Ei palkkaamista liikkeiden välillä edes äänellä, koska en ole vieläkään saanut tätä kuntoon. Ei päämaassa makuuta, sanon ihan vanhan käskyn. En anna koiran rauhallisuuden hämätä, sillä se syttyi kyllä räjähdysmäisesti kehään, vaikka makasi kuin raato hetkeä aikaisemmin. Unohdan sen beehoon. Pitäisi treenata niin paljon... Mutta aikaa ei ole. No, otetaan edes yhdet nurtsitreenit (missä?) ja liikkuriakin kaivattaisiin, ettei ennakoi. No, tavoite ei tällä kertaa ole edes ykköstulos, vaan hyvä fiilis ja kiva reissu (Pieksämäelle siis).

Toiset ne osaa oikeesti, Maron isästä tuli kolminkertainen Norjan mestari tokossa tänään... :)