Ojangossa, mukana treenaamassa koirat Maro, Key, Go ja Senna.
Seuraaminen. Ensin imutusta lihapullien avulla. Maro aika rajusti söi niitä lihapullia. Alkaako siitä tulla ruuan ystävä? Imutus aiheuttaa tiettyä levottomuutta, mutta sen avulla on helppo korjata paikkaa ja takapään asentoa. Sitten otettiin hidasta kävelyä. Maro tajusi nopeasti idean; toivottu asia on kävely. Pomppimisesta huomautin nätisti, ja ymmärsi korjata kävelyyn. Hyvä Maro :)
Kontaktia. Oli tänään vaikeaa, kun Kati pikkuisen häiriköi lelun kanssa. Mutta jatketaan näitä, toistaiseksi vielä perusasennossa. Maron tulee siis seuraa-käskyllä pitää kontakti. Sivulla ei muuten ole pakko olla kontaktissa olisi idea.
Paikkamakuu. Lelu edessä ja vauva mukana turvakaukalossa liikkeen ajan. En ole varma vinkuiko jätettäessä. Positiivista, etten ole varma siitä... Makasi hyvin ja samassa asennossa, vapautus sivulta leluun, ehkä varasti vähän...
Ruutu. Ensin ruudun paikkaa. Ensimmäinen ok (kauempaa), sitten aloitti taas sen "pyörähtelen kunnes osun ruutuun". Ei saanut näistä palloa palkaksi, ja otettiin aina uudelleen. Vasta läheltä meni ok. Sain neuvoksi Päiviltä viedä Maro kauemmaksi ja siitä lähettää ruutuun niin, että olen itse puolivälissä. Maro meni hienosti ekalla keskelle ruutuun näin. Lopuksi leluruutu kaukaa.
Tunnaria. Maro demosi, miten tehdään tunnaria matalien kartioden avulla. Täysin meille vieraat kapulat. Hyvä hyvä Maro :) Muutama vahinko kävi, että sai oman sieltä kartioiden alta, mutta tuli hyviä nenäkosketuksia; Maro kertoo mikä on oma kapula (nenäkosketus ja hännän heilutus) ja saa siitä naks ja palkka. Näin itse en auta koiraa.
Metallinoutoa. Ensin palautus kapula suussa. Ok. Sitten kapulan poimiminen matkalta. Putkiaivo otti kapulan takakautta kiertäen, ihana hassu Maro :D Ja sitten noutoa. Maro muutaman kerran pudotti kapulan matkalle, koska mulla oli lelu kädessä. Sitten ok nouto. Ei metalliongelmaa tänään :)
Lopuksi näyttelyä. Treenit ovat auttaneet ja Maro pysyi ravissa. Vielä seisotus ja kopelointi, jee :)
Alkuun käytös hallissa ok, mutta loppua kohti alkoi hermostua. En pystynyt rauhoittelemaan Maroa kun oli vauva sylissä. Myös juuri juoksun lopettamut Go oli Marosta niin ihana että oli vaikea olla rauhassa enää lopputreenistä. Mutta oli tosi kiva treenata ja kiitos treeniseuralle hyvistä treeneistä.
P.S. Päätin jättää tammikuun kokeet väliin. Me keskitytään nyt treenaamiseen, enkä halua Marolle takapakkia seuraamiseen, kun ei ole ihan lähiaikoina valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti