Kassu käväisi lauantaina näyttelyssä. Siinä perjantai-illan kuluessa aloin miettimään, että pitäisikö se jotenkin ehostaa sinne. Katselin, että karvanlähtöä on aika paljon. Otin siis halvan koiranshampoopullon ja istutin kissan pesuvatiin. Hyvin se antoi itsensä pestä tai sitten jäykistyi kauhusta. Karvaa lähti, ja pesuvadin pohjalle tuli aika reippaasti kissanhiekkaa! Leikkasin kynnet, trimmasin ja putsasin korvat ja pesin hampaat. Ja sain sitten kuulla, että PAHA virhe pestä kissa edellisenä iltana :D Mutta onneksi Kassun turkki on niin hyvä, että ei se siitä ainakaan huonoa tykännyt.
Kassu sai sertin, vielä yksi niin on GIP kasassa. Tälle vuodelle en sitä kyllä enää jaksa hakea. Tuomari oli aika tiukka. Kassu olisi saanut olla syvemmän punainen, häntä pitempi, korvat alempana ja lisäksi vielä oli liian laiha. Toisaalta kehui, että on upeassa kunnossa oleva 3-vuotias kastraatti. Maha ei roiku. Kassuhan ei syö juuri raksuja/viljaa/hiilihydraatteja, ja karppaus ja päivittäinen leikkiminen pitää linjat kunnossa. Kassu saa ruokaa aina halutessaan, 3-4 kertaa päivässä. Koska Kassu ei ollut onnellinen tuomarin käsittelyssä, ei se päässyt jatkoon. Kassu sai näyttelystä uusia leluja, joista se tuli kuitenkin heti onnelliseksi.
Maro on tehnyt kotitokoa (nameilla), muitten kanssa en ole nyt ehtinyt. Maro osaa lopultakin jo kosketusalustaa (ei heitä alustaa ilmaan tai muuta sellaista). Ollaan otettu perusasentoa. Kuulin, että moni bc menee perusasentoon ottamalla ensin lapakosketuksen ohjaajaan. No, Maro ei tee näin, piti tarkistaa :) Perusasento alkaa olla hallussa, joskus on vino tai edessä, mutta yleensä se jo sujuu. Sitten kaukojumppa. Jumpataan edelleen ihan läheltä. Vaihdoin käskysanat toisiin (sit, down, ylös) ja olen ottanut naksun tähän mukaan. Kaikki asennot menee läheltä hyvin, S-I on selvästi vaikein. Ollaan otettu vähän temppuja mukaan, siksakkia jalkojen välistä ym. Pitäisi alkaa ottamaan takapääharjoituksia ja kapulan pitoa edessä (tämän osaa vain tunnarikapulalla kunnolla). Peruutuskin pitäisi ottaa jo työn alle.
Täytyy vielä sanoa, että Maro on ihana kotikoira (jos tuhoja ei oteta huomioon). Rauhallinen ja kiltti. Lenkillä tottelevaisuus on tosi hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti