Käytiin Maron kanssa katsomassa tokokisoja dobbereitten kentällä. Olisi mennyt ainakin kaksi kertaa kehään, jos ei olisi ollut remmissä. Maro halusi totella luoksetulokäskyä ja noutaa kapulan. Pitäisi taas ryhdistäytyä tokon treenaamisen kanssa. Tavattiin kisapaikalla Paavo- ja Hope-bordercolliet, kymmenkuiset, jotka myös totuttelivat kisatunnelmaan. Hope oli upeasti tolpassakin kiinni ja hiljaa (ehkä mekin joskus kyetään, siinä tavoitetta). Paavo ja Hope treenasivat häiriökontaktia, meitä pyydettiin mukaan. Mutta eihän Maro noloa kyllä varsinaisesti osaa kontaktia, siispä sitä treenaamaan. Ja sitten voidaan mekin ottaa häiriökontaktia. Hopen omistaja kehui, että Maro olisi hienon kokoinen uros agilitya ajatellen. Hienosti Maro jaksoi hengailla kisapaikalla, ja rentoutuikin olemaan tekemättä mitään. Mutta käsien taputus palkittaville koirakoille sai aikaan hullu-Maron esiintulon... Se ajatteli että nyt hommiin ja syöksyi kuin suojelukoira päälle mun kättä puremaan. Hmmm... sitä lajia emme ala harrastamaan, joten tämä tapa saisi Marolta jäädä pois.
Eilen harjoiteltiin tassujen kastelemista veteen. Heittelin ihan rannalle keppiä (yleensä en koskaan heitä Marolle keppiä, mutta kun ei lelua tullut mukaan). Maroa PELOTTI se vesi, mutta rohkeni sitten kuitenkin kastamaan tassut, kun halusi kepin niin kovasti. Vielä on matkaa uimiseen, mutta kylläpä poika jo tästä innostui. Ehkä ensi kesänä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti