Eipä olla juuri treenattu. Vain sen verran, että kaukot ovat hajonneet. No ei voi mitään, tässä tuskin tehdään mitään pikakorjausta. Maro on ollut vähän lentoonlähdössä kotona. Yleensä se nukkuu, mutta en ole nyt ehtinyt puuhaamaan mitään, ja se on ollut vähän tylsistynyt.
Kävin illalla pikaisesti treenaamassa tokoa. Keskenämme omalla kentällä, ilman ulkopuolista häiriötä.
Paikkamakuu 4 min. Muuten hyvä, mutta oli jotenkin muuttanut asentoa niin että etujalka sojotti sivulle ja toinen oli kropan alle käännetty.
Luoksetulo. Loistavat stopit, ainakin tosi hyvät.
Liikkeestä istuminen, tosi kiva.
Ruutu. Saga meni myös... Ja Maro siitä huolimatta, että huusin Sagalle, juoksi hyvään kohtaan ruutua ja jäi siihen seisomaan. Toisella kerrallakin tosi hyvä. Tein kävelyosuuden, mutta kävin leikittämässä ruudussa enkä ottanut seuraamaan.
Kaukot. Huoh. Ennakoi ja tekee vääriä asentoja.
Seuraaminen. Lyhyt pätkä tavallista kävelyä ja käännös vasemmalle, täyskäännös ja käännös oikealle. Hyvä Maroksi.
Mulla on sellainen tunne, ettei olla vielä ykköstuloksen tasolla. Mennään kokeeseen asenteella, että katsotaan, mitä treenataan erityisesti :) Onko ne ne liikkeiden välit, vai jokin muu...
Blogi seuraa lähinnä Maron treenejä sekä kasvua vallattomasta pennusta tottelevaiseksi aikuiseksi koiraksi... Mukana myös Saga sekä Kassu-kissa
torstai 31. lokakuuta 2013
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
"Positive punishment always comes with a price"
Tätä lausetta mä oon välillä yrittänyt pitää mielessäni, se on vähän siitä sarjasta Once Upon a Time... missä "Magic always comes with a price". Ei siitä sen enempää.
Olin viikonloppuna kouluttajakurssilla. Ensimmäinen osa pidetään kolmena viikonloppuna, ja siinä on lisäksi myös kotitehtäviä. Kurssilla käydään oppimisteoriaa läpi, ja harjoitellaan asioita käytännössä. Mistään uudesta asiasta ei kuitenkaan ole kyse, teoria on vanha. Kurssilla opetetaan koiran (ja muiden eläinten) kouluttamista operantisti ehdollistamalla positiivisesti vahvistaen.
Koirat saivat olla mukana, mutta tosin joutuivat nököttämään autossa ikävän kauan olosuhdeiden pakosta. Eilen treenattiin ihan vain syömistä. Paikka oli uusi, ja häiriötä aika paljon. Itse treenasin ensin ilman koiraa ja sitten koiran kanssa, naks + nami ja molemmat kädet. Jonkin verran olen tätä koirien kanssa tehnyt, sillä tahti oli ihan hyvä (11-13 toistoa puolessa minuutissa, koiran kanssa ja ilman). Vahvistetiheyden olisi hyvä olla niinkin nopea kuin toisto viiden sekunnin välein, siis alussa, myöhemmin tulee toki kestoa lisää kun koulutus etenee tietyn asian kohdalla. Tämä koski koiraa, mutta muista eläinlajeista ei ole niin tietoa (Kassu on ainakin melko hidas syömään pientäkin ruokapalaa). Kriteerin nosto on se vaikein osuus, kriteeriä tulisi nostaa kun harjoitus onnistuu kaksi treenikertaa 80 %, ei 100 %. Ja ei tietenkään saa nostaa liikaa kerralla...
Tänään treenattiin namista luopumista. Sagalle olen aiemmin opettanut, että luopuminen tarkoittaa että se katsoo muualle. No päätin nyt muuttaa sen katsekontaktiin, ja se teki niinkin hyvin, että treenattiin lopulta seuraamista oikealla puolella. Sitä saisi vielä kyllä harjoitella, sillä Saga ajoittain kuitenkin jäi namikäteen kiinni.
Maro taas... Se on opetellut luopumisen niin, että se peruuttaa. Siis olen tahtomattani vahvistanut tätä. No nyt se sai ottaa katsekontaktia. Ja Marohan meni sekaisin kuin seinäkello. Se seisoi takajaloilla, laittoi päätä eri kohtiin, pyöri, peruutti, haukkui... No kaikkea sitä, mitä sille on naksuteltukin. Mä menin hämilleni, että mitenkäs yhden katsekontaktin saaminen on näin vaikeaa... Hyvä opetus itselleni. "Ei ole olemassa epäonnistunutta harjoitusta, sillä jompikumpi oppii kuitenkin", sanoi joku mutta en muista kuka. Jotta pääsin itse tästä yli, Maro siirsi harjoittelun perusseuraamiseen. Harjoittelin liian kauan, sillä namit eivät enää loppua kohti kelvanneet, se söi, mutta oikeastaan vain, koska niitä työnnettiin sille. Marohan siis luopui koko ajan namista, en vaan tätä tajunnut vaan jäin itse kiinni siihen katsekontaktiin. Tai kyllähän se katsoikin, mutta teki kaikkea muuta siinä ohessa.
Aikamoista. Ehkä tässä on uuden ajattelutavan alku. Naksutinsormi kyllä vähän taas syyhyää. Ajattelin kouluttaa kissaa... Jospa se ei mene ainakaan pilalle :D
Olin viikonloppuna kouluttajakurssilla. Ensimmäinen osa pidetään kolmena viikonloppuna, ja siinä on lisäksi myös kotitehtäviä. Kurssilla käydään oppimisteoriaa läpi, ja harjoitellaan asioita käytännössä. Mistään uudesta asiasta ei kuitenkaan ole kyse, teoria on vanha. Kurssilla opetetaan koiran (ja muiden eläinten) kouluttamista operantisti ehdollistamalla positiivisesti vahvistaen.
Koirat saivat olla mukana, mutta tosin joutuivat nököttämään autossa ikävän kauan olosuhdeiden pakosta. Eilen treenattiin ihan vain syömistä. Paikka oli uusi, ja häiriötä aika paljon. Itse treenasin ensin ilman koiraa ja sitten koiran kanssa, naks + nami ja molemmat kädet. Jonkin verran olen tätä koirien kanssa tehnyt, sillä tahti oli ihan hyvä (11-13 toistoa puolessa minuutissa, koiran kanssa ja ilman). Vahvistetiheyden olisi hyvä olla niinkin nopea kuin toisto viiden sekunnin välein, siis alussa, myöhemmin tulee toki kestoa lisää kun koulutus etenee tietyn asian kohdalla. Tämä koski koiraa, mutta muista eläinlajeista ei ole niin tietoa (Kassu on ainakin melko hidas syömään pientäkin ruokapalaa). Kriteerin nosto on se vaikein osuus, kriteeriä tulisi nostaa kun harjoitus onnistuu kaksi treenikertaa 80 %, ei 100 %. Ja ei tietenkään saa nostaa liikaa kerralla...
Tänään treenattiin namista luopumista. Sagalle olen aiemmin opettanut, että luopuminen tarkoittaa että se katsoo muualle. No päätin nyt muuttaa sen katsekontaktiin, ja se teki niinkin hyvin, että treenattiin lopulta seuraamista oikealla puolella. Sitä saisi vielä kyllä harjoitella, sillä Saga ajoittain kuitenkin jäi namikäteen kiinni.
Maro taas... Se on opetellut luopumisen niin, että se peruuttaa. Siis olen tahtomattani vahvistanut tätä. No nyt se sai ottaa katsekontaktia. Ja Marohan meni sekaisin kuin seinäkello. Se seisoi takajaloilla, laittoi päätä eri kohtiin, pyöri, peruutti, haukkui... No kaikkea sitä, mitä sille on naksuteltukin. Mä menin hämilleni, että mitenkäs yhden katsekontaktin saaminen on näin vaikeaa... Hyvä opetus itselleni. "Ei ole olemassa epäonnistunutta harjoitusta, sillä jompikumpi oppii kuitenkin", sanoi joku mutta en muista kuka. Jotta pääsin itse tästä yli, Maro siirsi harjoittelun perusseuraamiseen. Harjoittelin liian kauan, sillä namit eivät enää loppua kohti kelvanneet, se söi, mutta oikeastaan vain, koska niitä työnnettiin sille. Marohan siis luopui koko ajan namista, en vaan tätä tajunnut vaan jäin itse kiinni siihen katsekontaktiin. Tai kyllähän se katsoikin, mutta teki kaikkea muuta siinä ohessa.
Aikamoista. Ehkä tässä on uuden ajattelutavan alku. Naksutinsormi kyllä vähän taas syyhyää. Ajattelin kouluttaa kissaa... Jospa se ei mene ainakaan pilalle :D
torstai 24. lokakuuta 2013
Tokoilua
Tokoa omalla kentällä Sagan ja Maron kanssa.
Maron päätreeni oli tänään ruutu. Se karkasi ruudusta kun tein kävelyosuutta :O Eli tätä pitää treenata! Sitten tehtiin ruutua niin, että siinä etureunassa oli lelu, jota ei saanut ottaa. Marolla oli suuria vaikeuksia juosta lelusta yli, se yritti kiertää ruutuun sieltä sivusta. Lopulta saatiin onnistunut ruutu, vaikka lelu oli siinä etureunassa. Lopetettiin voittajaluokan ruutuun, mikä meni oikein hyvin, kävelyosuuksineen.
Sitten otettiin luoksetuloa stopin ja maahanmenon kanssa. Maro oli niin hyvä, ettei tarvinnut jäädä hinkuttamaan. Hyvä!
Loppuun hyppynoutoa. Meni hyvin sekä tavallisella esteellä (ei korkea) että matalalla PK-aalla.
Maron päätreeni oli tänään ruutu. Se karkasi ruudusta kun tein kävelyosuutta :O Eli tätä pitää treenata! Sitten tehtiin ruutua niin, että siinä etureunassa oli lelu, jota ei saanut ottaa. Marolla oli suuria vaikeuksia juosta lelusta yli, se yritti kiertää ruutuun sieltä sivusta. Lopulta saatiin onnistunut ruutu, vaikka lelu oli siinä etureunassa. Lopetettiin voittajaluokan ruutuun, mikä meni oikein hyvin, kävelyosuuksineen.
Sitten otettiin luoksetuloa stopin ja maahanmenon kanssa. Maro oli niin hyvä, ettei tarvinnut jäädä hinkuttamaan. Hyvä!
Loppuun hyppynoutoa. Meni hyvin sekä tavallisella esteellä (ei korkea) että matalalla PK-aalla.
maanantai 21. lokakuuta 2013
Tokot
Syksyiset ja jo kylmät ja pimeät tokot tuossa alakentällä. Mukana Satu ja Tuike.
Paikkamakuu. Jonkin aikaa, ei täyttä aikaa. Ei häiriötä. Pää pysyi hyvin, palkka piilossa. PA taas vajaa...
Seuraaminen. Ensin hidas kävely, sitten normaali ja pieni pätkä juoksemista siellä ohessa. Vain peruskäännökset. Tuntui hyvältä. Maro ei osaa vielä niin hyvin oikealle käännöstä, mutta ei voi mitään. Myöskään sivuaskelia se ei osaa vasemmalle, eikä peruuttaa. Näitä pitäisi treenailla kun ehtii. Mutta kokonaistuntuma hyvä.
Tunnari. Pientä epävarmuutta ilmassa, mutta koko ajan paremmin. Ensin rivi (oikea reuna), sitten ympyrä (kello 6).
Hyppynouto, vieras este ja kapula. Teemana vinot hypyt ja kapea este. Kyllä se sieltä lopulta tuli hyvin. Otettiin lopuksi myös KYLMÄLLÄ ja vieraalla metallilla. Kapula jäi pystyasentoon, mutta hyvin Maro sen sitten selvitti ilman uutta käskyä.
Luoksetulo, vain suora, koska ollaan keskenämme hinkutettu stoppeja ja alusta oli ikävän jäinen (paljasjalkakengät antavat hyvin tuntumaa). Vauhti oli aika reipas ja epäilen, ettei tuossa vauhdissa olisi kovin hyvin stopannut edes :/ Suora hyvä loppu, ei törmäystä.
Lopuksi vielä häiriöpaikkamakuu. Satu potki merkkejä ja mä heittelin palloa. Hyvin pysyi pää. PA vajaa... Hmm...
Paikkamakuu. Jonkin aikaa, ei täyttä aikaa. Ei häiriötä. Pää pysyi hyvin, palkka piilossa. PA taas vajaa...
Seuraaminen. Ensin hidas kävely, sitten normaali ja pieni pätkä juoksemista siellä ohessa. Vain peruskäännökset. Tuntui hyvältä. Maro ei osaa vielä niin hyvin oikealle käännöstä, mutta ei voi mitään. Myöskään sivuaskelia se ei osaa vasemmalle, eikä peruuttaa. Näitä pitäisi treenailla kun ehtii. Mutta kokonaistuntuma hyvä.
Tunnari. Pientä epävarmuutta ilmassa, mutta koko ajan paremmin. Ensin rivi (oikea reuna), sitten ympyrä (kello 6).
Hyppynouto, vieras este ja kapula. Teemana vinot hypyt ja kapea este. Kyllä se sieltä lopulta tuli hyvin. Otettiin lopuksi myös KYLMÄLLÄ ja vieraalla metallilla. Kapula jäi pystyasentoon, mutta hyvin Maro sen sitten selvitti ilman uutta käskyä.
Luoksetulo, vain suora, koska ollaan keskenämme hinkutettu stoppeja ja alusta oli ikävän jäinen (paljasjalkakengät antavat hyvin tuntumaa). Vauhti oli aika reipas ja epäilen, ettei tuossa vauhdissa olisi kovin hyvin stopannut edes :/ Suora hyvä loppu, ei törmäystä.
Lopuksi vielä häiriöpaikkamakuu. Satu potki merkkejä ja mä heittelin palloa. Hyvin pysyi pää. PA vajaa... Hmm...
maanantai 14. lokakuuta 2013
Tokoa
Omalla kentällä lyhyet treenit, mukana Maro ja Saga, eli keskenämme taas.
Maro aloitti. Heitin metallikapulan, ja se karkasi. Lisäksi oli kovasti menossa, joten kiusasin sitä ja aloinkin heittämisen jälkeen seurauttamaan. Seuraaminen oli niin ala-arvoista, että Maro pääsi jäähylle ja Saga sai tehdä hommia... Sen jälkeen Marokin keskittyi oikein mallikkaasti.
Seuraaminen. Nyt pitäisi alkaa hinkuttamaan paikkaa taaemmaksi, mutta ennen koetta en tiedä... Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee. Seurautin vaan kävellen, ja palkkailin lihapullalla, kun teki kivasti.
Metallinouto tuli reippaasti myös takaisin, hyvä!
Hyppynoudossa oli teemana huonot heitot. Maro ei meinannut millään ymmärtää, että este hypätään, vaikka heitto oli vino. Ehkä etenin liian nopeasti, mutta se kuitenkin sitten tajusi idean. Hyppy ei ollut kovin korkea, mutta ihan suoran heiton palautuksessa kolautti pahasti :( Ei sitä näkyvästi sattunut. Tuli kurja fiilis, sillä en osaa opettaa sille hyppytekniikkaa. Menohyppy näyttää olevan ok, mutta takaisin kun tulee, ponnistaa hirveen kaukaa. Luulen, että kapula suussa häiritsee. Jotain tarttee tehdä tekniikalle, ettei aina kolautuksesta tajua nostella jalkojaan. Marohan menee siis yli korkeistakin, mutta kapula suussa ei varmaan keskity hyppyyn kunnolla. Tosin lauantaina ei kolhinut. Mutta en tiedä, miten tätä treenataan. Ei onneksi ravistellut päätään tai arkonut suuta (suu näyttää ihan siistiltä, mutta en tiedä kauanko leuka on kipeä, kun leukaluuta on kuitenkin porattu).
Luoksetulon stoppia. Kyllä on vaikeaa tehdä kunnon stoppi pitkältä matkalta. Lopulta saatiin lehtikasassa kunnon lukkojarrutus pitkältäkin matkalta. Treeniä vaan tarttis paljon lisää... Lukkojarrutus myös vähän mietityttää, että se voi olla vaarallinen huonolla alustalla.
Pallonheittokin on kyllä vaarallista, sillä Maro syöksyy ihan miten vaan palloon, joten yritän muistaa heittää matalia heittoja. Hullu-Maro. Oli lyhyet, mutta sitäkin vauhdikkaammat ja myös vaativat treenit.
Maro aloitti. Heitin metallikapulan, ja se karkasi. Lisäksi oli kovasti menossa, joten kiusasin sitä ja aloinkin heittämisen jälkeen seurauttamaan. Seuraaminen oli niin ala-arvoista, että Maro pääsi jäähylle ja Saga sai tehdä hommia... Sen jälkeen Marokin keskittyi oikein mallikkaasti.
Seuraaminen. Nyt pitäisi alkaa hinkuttamaan paikkaa taaemmaksi, mutta ennen koetta en tiedä... Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee. Seurautin vaan kävellen, ja palkkailin lihapullalla, kun teki kivasti.
Metallinouto tuli reippaasti myös takaisin, hyvä!
Hyppynoudossa oli teemana huonot heitot. Maro ei meinannut millään ymmärtää, että este hypätään, vaikka heitto oli vino. Ehkä etenin liian nopeasti, mutta se kuitenkin sitten tajusi idean. Hyppy ei ollut kovin korkea, mutta ihan suoran heiton palautuksessa kolautti pahasti :( Ei sitä näkyvästi sattunut. Tuli kurja fiilis, sillä en osaa opettaa sille hyppytekniikkaa. Menohyppy näyttää olevan ok, mutta takaisin kun tulee, ponnistaa hirveen kaukaa. Luulen, että kapula suussa häiritsee. Jotain tarttee tehdä tekniikalle, ettei aina kolautuksesta tajua nostella jalkojaan. Marohan menee siis yli korkeistakin, mutta kapula suussa ei varmaan keskity hyppyyn kunnolla. Tosin lauantaina ei kolhinut. Mutta en tiedä, miten tätä treenataan. Ei onneksi ravistellut päätään tai arkonut suuta (suu näyttää ihan siistiltä, mutta en tiedä kauanko leuka on kipeä, kun leukaluuta on kuitenkin porattu).
Luoksetulon stoppia. Kyllä on vaikeaa tehdä kunnon stoppi pitkältä matkalta. Lopulta saatiin lehtikasassa kunnon lukkojarrutus pitkältäkin matkalta. Treeniä vaan tarttis paljon lisää... Lukkojarrutus myös vähän mietityttää, että se voi olla vaarallinen huonolla alustalla.
Pallonheittokin on kyllä vaarallista, sillä Maro syöksyy ihan miten vaan palloon, joten yritän muistaa heittää matalia heittoja. Hullu-Maro. Oli lyhyet, mutta sitäkin vauhdikkaammat ja myös vaativat treenit.
lauantai 12. lokakuuta 2013
Tokoa
Hallitokot Maron ja Tuiken kanssa Vuokkosilla, treeniä ennen koetta siis. Saga oli mukana häiriköimässä.
Maro aloitti.
Seuraaminen. Oli aika kamalaa, kontakti putoili, paikka irtosi, äänteli jne... Mutta annoin vaan mennä, ja loppua kohti parani. Huoh. Tämä on ikuisuusprojekti.
Ruutu. Ensin suora ruutu, maahan ja palkka, kun olin kävellyt ruudun ohi. Sitten ruutu ja palkka seisomisesta. Sitten loppuosa. Hyvä Maro!
Tunnari. Aika epävarma. Selän kääntäminen tuottaa vielä vähän vaikeuksia. Löysi oman, mutta jäi arpomaan. Toinen kerta aika lailla samanlainen. Toi kuitenkin oman.
Kaukot. Ensin luuli luoksetuloksi ja hypähti eteenpäin. En muista mitä siltä pyysin missäkin järjestyksessä, mutta tekniikka oli loistava (kai), kun otettiin uusiksi siis hypähdyksen jälkeen.
Hyppynouto. Varasteli, meinasi kiertää mennessä. No, tätä ei olla treenattu. Periaatteessa osaa kyllä, mutta varmuutta ei ole.
Paikkamakuu. Vinkui, mutta makasi pää maassa koko ajan, ei täyttä aikaa kuitenkaan. PA hyvä.
Metalli. Kalisutti ja palautti epävarmasti, toinen kerta avustettuna (kehuin tuomisesta) ok.
Kaikenlaista humputtelua ja kiihdyttämistä myös (esim agiputki), ei ehkä ihan järkevää :D
Satu teki Maron treeneistä videon... Kiitos ja myös kuvaajalle kiitos. Tässä näkee kaikenlaista epätarkkuutta vielä, mitä saadaan hioa. Noudossa Maro ei pure kapulaa, mutta jostakin syystä se ravistelee päätä. Ehkä hampaiden takia (poistosta on kyllä jo jonkin aikaa)? Tai sitten muusta syystä.
Maro aloitti.
Seuraaminen. Oli aika kamalaa, kontakti putoili, paikka irtosi, äänteli jne... Mutta annoin vaan mennä, ja loppua kohti parani. Huoh. Tämä on ikuisuusprojekti.
Ruutu. Ensin suora ruutu, maahan ja palkka, kun olin kävellyt ruudun ohi. Sitten ruutu ja palkka seisomisesta. Sitten loppuosa. Hyvä Maro!
Tunnari. Aika epävarma. Selän kääntäminen tuottaa vielä vähän vaikeuksia. Löysi oman, mutta jäi arpomaan. Toinen kerta aika lailla samanlainen. Toi kuitenkin oman.
Kaukot. Ensin luuli luoksetuloksi ja hypähti eteenpäin. En muista mitä siltä pyysin missäkin järjestyksessä, mutta tekniikka oli loistava (kai), kun otettiin uusiksi siis hypähdyksen jälkeen.
Hyppynouto. Varasteli, meinasi kiertää mennessä. No, tätä ei olla treenattu. Periaatteessa osaa kyllä, mutta varmuutta ei ole.
Paikkamakuu. Vinkui, mutta makasi pää maassa koko ajan, ei täyttä aikaa kuitenkaan. PA hyvä.
Metalli. Kalisutti ja palautti epävarmasti, toinen kerta avustettuna (kehuin tuomisesta) ok.
Kaikenlaista humputtelua ja kiihdyttämistä myös (esim agiputki), ei ehkä ihan järkevää :D
Satu teki Maron treeneistä videon... Kiitos ja myös kuvaajalle kiitos. Tässä näkee kaikenlaista epätarkkuutta vielä, mitä saadaan hioa. Noudossa Maro ei pure kapulaa, mutta jostakin syystä se ravistelee päätä. Ehkä hampaiden takia (poistosta on kyllä jo jonkin aikaa)? Tai sitten muusta syystä.
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Tokoa
Tokoa kotikentällä, mukana Tuike ja Satu, Saga ja Sennikin <3
Maro aloitti meidän (siis minun) inhokilla eli seuraamisella. Otettiin suoraa pätkää eri tempoissa. Kävely oli tosi kivaa, juoksemisessa vähän pomppi ja hidas vähän kummastutti. Kuulemma perä pysyi suht suorana, jossakin kohdassa edisti vähän. Pidin erityisen paljon siitä, että kontakti pysyi, vaikka seurautin Maron melkein kentältä ulos ja päin Satua. Vau. Sitten käännöksiä paikoillaan. Ne olivat ok. Innostuin sivuaskeleista ja peruuttamisesta, ne vaativat vielä hiomista... Lihapullapalkka.
Ruutu. Ensin se loppu. Hieno! Sitten ruutuunlähetys, upea! Sitten toinen lähetyssuunta, vähän jäi oikeaan reunaan. Vaikka oli sisällä ruudussa, korjasin sen keskelle. Uusinta hyvä! Lelu.
Luoksetulon stoppeja tolppaa kiertäen muutama. Ei ongelmaa. Tästä pitää rakentaa matkaa tai jotain, jotta saa ne terävät stopit pitemmälle matkalle. Lelu.
Tunnari. Voih ja oih. Pientä sijaiskäytöstä ilmassa. Nyt täytyy olla tarkkana ettei vastaava toistu. Loppuun kuitenkin kaksi onnistunutta tunnaria. Lihapullat.
Paikkamakuu. Pää pysyi melkein. Kun menin hyssyttämään Senniä, käänsi päätä niin että näki mitä touhuan, mutta käskyllä korjasi... On se edistynyt. Uusi ongelma on perusasentoon nousu makuulta. Tätä pitää treenata!!!! Lihapullat ja lelu.
Saga oli oikein pätevä myös <3 Maro hävitti lelun kentälle, eikä sitä sitten enää löydetty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)